sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Löysiä paitoja, leggingsejä ja levottomia öitä


Hyvät joulut kaikille vähän myöhässä ja etuajassa onnellista uutta vuotta!

Nää kuvat on lojuneet jo aika kauan sähköpostissa odottelemassa. Koko joulukuu meni melko kiireeessä. Taidettiin olla kotoa poissa 15 yötä, jos en ihan väärin muista. Uusi vuosi vietetään perheen kesken täällä Tampereella, tosin sekin Tornihotellissa eikä suinkaan kotona. Voin kertoo, että tammikuu taitaa mennä pitkälti kotioloissa ja salilla sulattelemassa jouluruokia.

Mun mahaa tosin turvottaa jokin muukin kuin joululaatikot ja suklaa. Meidän perhe nimittäin kasvaa, kolmesta hengestä neljään, kesäkuussa! Siinä vastaus niille jotka jäi ihmettelemään mihin FB-kuulumiset ja -tuloset jäivät. Ja vaikka inspiraatio tänne kirjoitteluun on ollut vähissä niin osasyynä hiljaisuuteen oli myös ensimmäisen raskauskolmanneksen tappava väsymys. Joka on sittemmin vaihtunut pitkään valvottuihin öihin, nukuin vissiin vähän varastoon pari kuukautta.

Turvotuksesta johtuen kaapista on valikoituneet yhä useammin päälle löysät ja rennot ehdokkaat. Tämä harmaa neule lähti mukaan Ginasta kun oli black friday. Leggingsit on olleet lempparini jo jonkin aikaa. Instassa nää on monesti vilkkuneet, mutta nyt en kuollaksenikaan muista onko nää blogissa aiemmin näyttäytyneet.

Vielä yks juttu!  Onko muilla tällasta saapas ongelmaa? Kattokaa tätä jälkimmäistä kuvaa. Mulla jää aina kaikkiin saappaisiin ihan hirveesti tilaa pohkeen kohalle. Tiedän kyllä, että joillain paremmilla kenkämerkeillä saa varren leveydenkin valittua. Ne on usein sitten hieman kalliimpia yksilöitä etten raaski ostaa, varsinkaan kun en tällasia niin paljon edes käytä, että kannattaisi maksaa laadusta.

Neulemekko Gina Tricot
Leggingsit Lindex
Takki Vila
Kengät Marco Tozzi
Hanskat Global Accessories

Kuvat Lila

Muita ripakinttuja?

Oisko siellä raskauskuulumisista kiinnostuneita?


tiistai 8. joulukuuta 2015

Vihdoin siitä päästiin eroon

Nimittäin tutista.

Kolme viikkoa sitten Oltsulla oli hammastarkastus. Puhuttiin tietysti tutin ja nokkamukin käytöstä ja saatiin käsky jättää ne pois pikimmiten. Tai ainakin se tutti. Samana päivänä sitten heitettiin tutti parvekkeelle. Sieltä sen yöllä hakivat tontut ja veivät tonttuvauvoille. Tontut jättivät tilalle Herra Hakkaraisia ja Jenkkiä.

 

Noh, kuten arvata saattaa, ensimmäinen yö oli yhtä huutoa. (Kuten kerran aiemminkin kun yritettiin jättä tutti pois) Kuinka ollakkaan meidän ei olisi pitänyt luovuttaa ensimmäisellä kerralla. Sillä ainoastaan se ensimmäinen yö oli huutoa. Sen jälkeen O on nukkunut heräämättä, yleensä 8.30 saakka, joskus pidempäänkin.

Se toinen pää yöstä onkin sitten melko tuskaa, edelleen. Nukahtaminen on Oltsulle todella hankalaa ja useimmiten lopulta olen itse niin väsynyt, että esitän nukkuvaa, joko sohvalla tai sängyssä. Lopulta pikkumies kyllästyy ja kömpii viereen nukkumaan. Kyllä, on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että hän nukkuu koko yön meidän vieressä. Yhtenä ainoana iltana olen jaksanut nukuttaa hänet omaan sänkyyn.


Ja ne päiväunet... Nukkuu jos nukuttaa. Usein ollaan ajotettu autoilut niin, että herra saa edes pikkutorkut. Muutaman kerran O on nukahtanut sohvalle parin tunnin unille. Mutta ne on jo liikaa ja venyttää nukkumaanmenoa illalla vieläkin myöhemmäksi. 

Yhteenvetona Oltsun hyvästit tutille onnistuivat odotettua helpommin ja olemme saaneet ehjät yöunet. Viime viikolla tosin O:lla oli sitkeä kuumetauti, joka verotti hieman, mutta nyt on palattu jo normaaliin.

Vinkkinä kaikille joilla tämä on edessä; jälkiviisaana tämä olisi pitänyt tehdä jo puoli vuotta sitten. O:lla tutti oli jo vaikuttanut purentaan, jonka kuitenkin pitäisi vielä asettua normaalisti viimeisten poskihampaiden kasvaessa kunnolla. Hammashoitaja sanoi pitävänsä takarajana tutista luopumiselle puoltatoista vuotta!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Liebster award

Kiitos haasteesta Jane ja Jesse 


Tässähän on siis ideana vastata haastajan kysymyksiin ja keksiä uudet niille jotka haastaa mukaan.



1. Mikä on joulun paras hetki, miksi?
Lahjojen avaaminen. On kiva nähdä saatujen pakettejen sisällöt, mutta ihanempaa on katsoa miten läheiset reagoivat minun antamiini lahjoihin.
2. Tyhmin/turhin vaateostoksesi?
Jonkun mielestä varmaan mun 15 paria converseja, mutta ite en oikein edes keksi mitään. 
3. Pelottaako maailman nykytilanne sinua?
Oon vähän huono vastaan tällasiin kysymyksiin. En oikeestaan seuraa ees uutisia. Kaikki katastrofiuutiset tulee mun silmiin some feedeistä tai korviin jotain välillä radiosta.
4.  Jos saisit nyt 200e, mihin käyttäisit?
Tuhlaisin Tallinnassa huomenna.
5.  Mitä teet viimeisenä, ennen kuin käyt nukkumaan?
Mietin kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja tarkistan kymmenen asiaa puhelimesta.
6. Mihin aikaan vuorokaudesta yleensä kirjoitat blogia?
Usein inspiraatio iskee aamupäivällä. 
7. Annatko katumuusikoille rahaa?
Kyllä oon tainnut jollekkin oikein taitavalle heittää muutaman roposen.
8. Millaisia blogijuttuja luet mieluiten?
Aika laidasta laitaan. Lapsijutuista kovaan treenaamiseen. Tosin postaukset joissa on paljon tekstiä jää usein lukematta tuon 2 vuotiaan kanssa, vaikka aihe olisikin kiinnostava. 
9. Laita alle kuva lempiesineestäsi.

Tämä tuli ensimmäisenä mieleen. 



10. Mikä sai sinut herkistymään viimeksi?
Katri Helenan joulukonsertti Tampereen Tuomiokirkossa toissapäivänä.

11. Mites saat itsesi rentoutumaan?
Joskus kaipaan vain rauhallista aikaa ystävien kanssa ilman kaksivuotiasta häiriötekijöitä, joskus taas paras keino rentoutua on nollata päätä salilla.

Haastan seuraavat blogit


En nyt keksi muita, koska oon viime aikoina muutenkin seurannu vähemmän blogeja.

Kysymykset seuraaville:
1. Paras jouluruoka?
2. Vietätkö joulua aina samalla kaavalla vai joudutko miettimään joka vuosi mitä teet jouluna?
3. Onko sinulla selkeä tyyli vai vaihteleeko se fiiliksen mukaan?
4. Mitä tavotteita sinulla on blogin suhteen?
5.Mikä on unelmiesi ammatti?
6. Missä asuisit jos saisit valita?
7. Omalla autolla vai julkisilla?
8. Kaupunki- vai rantaloma?
9. Kevät, kesä, syksy vai talvi? Miksi?
10. Paras lastenohjelma omasta lapsuudestasi?
11. Koska aloitat joulun valmistelun?

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hullaantunut keltaiseen


Olen tainnut mainita joskus O:lla olevan paljon keltaisia vaatteita, vai olenko? Jokatapauksessa mun kaapista keltaista ei löydy paria hassua vaatekappaletta enempää. Pojaan tummien silmien kanssa se sopii mielestäni erityisen hyvin. Siitä en ole varma kuinka hyvin tuo iloinen väri mua itseäni pukee. Syksyllä kuitenkin näin jollain keltaisen takin ja sain siitä itselleni jonkinlaisen pakkomielteen. 

Välillä se unohtui, mutta kun eräänä päivänä menin Intersporttiin niin tämä yksilö huusi nimeäni jo kaukaa! Loistavalla tuurilla tämä keltainen ihanuus oli vielä poistorekissä about 70% alennuksella. Sitten etsimään oikeaa kokoa. Eipä sitä tietenkään ollut, ainoastaan 40 kokoa ja sitä isompia oli jäljellä. Juuri kun olin menettänyt jo toivoni, hoksasin vanhan ulkoilutakkini olevan myös kokoa 40. Toiveikkaana sovitin kokoa 40 ja se oli ihan hyvän kokoinen. Ei ehkä kovin istuva, mutta tällaiselle kerrospukeutujalle oikein hyvä vaihtoehto. Ja vaikka sen hetken budjetti ei olisi ollut kovin hyvä niin tämä takki lähti mukaani. Eikä todellakaan ole jäänyt käyttämättä. Päivittäin se on tainnut olla käytössä tässä jo kuukauden päivät.

Kuten edellinenkin takkini niin varmasti tämäkin palvelee vähintään seuraavat viisi vuotta. Didriksons on tämä kaunokainen merkiltään, kuten vuosi sitten ostamani talvitakki myöskin. Merkki on tainnut tulla tähän talouteen jäädäkseen, sillä myös O:lla on merkiltä yksi takki. Sekin huippualelöytö. Vaikka tykkäänkin tästä merkistä ja sen laadusta, en ehkä ikinä raaskisi hankkia näitä normaalihintaisina sen verran arvokkaita tuppaavat olemaan.

Onko muita keltaiseen hullaantuneita, entä Didriksonsiin?

Kuvat Lila


perjantai 4. joulukuuta 2015

Joulua odotellessa...



...tehdään piparkakkutaikinaa.
...paistetaan pipareita, jos sitä taikinaa sattuu jäämään.


...myös joulutorttuja on tehtävä.
...ostetaan joululahjoja.
...ja paketoidaan niitä.
...odotetaan mitä seuraavana päivänä löytyy joulukalenterin luukun takaa.


...katsotaan joulukalenteria myös tv:stä.
...koristellaan kotia.


...kuunnellaan joululauluja.


...mennään kirkkoon Kauneimpiin joululauluihin.
...aatonaattona syödään juustoja ja juodaan viiniä, pelataan lautapelejä ja ollaan läheisten kanssa.

Sitten koittaa jouluaatto jolloin...

...koristellaan kuusi.
...mennään mummulle puurolle.
...istutaan rauhassa joulusaunassa.
...aletaan valmistella jouluateriaa.
...syödään yhdessä.
...lapset odottavat malttamattomana joulupukkia/-lahjoja.
...avataan lahjat.
...nautitaan toistemme seurasta.
...ihmetellään saatuja lahjoja.

Näin mä vietän tän 24. päivää. Suurimman osan noista joulunodotusajan jutuista oonkin jo ehtinyt tekemään. Tosin joulutorttuja ei olla tän kuun puolella vielä tehty, marraskuun aikana kylläkin varmaan kolme kertaa. Joulukalentereita löytyy kolme tästä taloudesta, mun ja O:n suklaiset kalenterit ja aikuisten yhteinen kalenteri.

Aikuisten kalenteriin sain idean täältä, sunnuntaina, kaksi päivää ennenkuin sen olisi pitänyt olla valmis. Seuraavana päivänä kauppareissulta tarttui ruokien lisäksi mukaan pari kartonkia ja jouluaiheisia tarroja. Maanantai-iltana taisin valvoa yhteen saakka kun askartelin kalenterin parissa. Tiistaina sitten ideoitiin J:n kanssa yhdessä loput luukut ja saatiin kalenteri valmiiksi. Jokaisen luukun takaa löytyy kivaa yhteistä tekemistä. Ja sääntöjä, kuten someton tai tv:tön päivä. Yhtenä päivänä käsketään tekemään toiselle itse jokin joululahja.

Joulukoristeita meillä ei ollut vielä, paria valoa lukuunottamatta. Mä sitten innostuinkin niitä itse askartelemaan. Ensin tein vain perinteisiä lumihiutaleita. Sitten ohjeita googletellessa löysin vaikka ja mitä kivaa. Se lähtikin sitten vähän käsistä. Mä tykkään kovasti näperrellä, joten taidankin pistää nämä roskiin joulun jälkeen ja tehdä ensi vuonna taas uudet koristeet. Aarikan söpöjä tonttuja himoitsin kaupassa, mutta en raaskinut niitä kotiin asti tuoda.

Joululaulutkin on tässä kodissa raikunut jo pariin otteeseen. Mä usein laulan myös mukana, mutta O ei siitä pidä yhtään vaan karjuu mulle kunnes hiljenen. Lauluääneni ei kai ole kovin kaunis. :D Huomenna pääsen varmasti joulutunnelmaan kun menen tätini kanssa Katri Helenan joulukonserttiin Tuomiokirkkoon. Tuolla mainitsin myös kauneimmat joululaulut, totta puhuen en ole varmaan ainakaan muutamaan vuoteen siellä ollut, mutta tänä vuonna ajattelin palauttaa tuon perinteen joulunodotukseeni.

Lahjoista ollaan hankittu jo suurin osa, tosin ne hankalimpien lahjansaajien lahjat on vielä hankkimatta. Toivottavasti keksin jotain ja mahdollisimman pian. Tänä jouluna aion pysyä poissa viimehetken ruuhkasta kaupoilla. Tarkoitus olisi loput lahjat hankkia ensi viikolla, kun menemme J:n kanssa minilomalle Tallinnaan.

Ei jäänyt varmaankaan epäselväksi, että olen jouluihminen henkeen ja vereen. Materialistina mulle myös lahjojen saaminen (ja antaminen) on tärkeää. Meidän lähisuvulla on ollut sama joulutraditio aina, siis ihan aina. Tulisin hulluksi jos sitä joku menisi muuttamaan. Jo tämä joulu on järkytys, kun osa porukasta joutuu todennäköisesti olemaan töissä.

ps. tällä kertaa en edes pahoittele venynyttä taukoa, en halua stressata aiheesta :)

maanantai 2. marraskuuta 2015

I love me -messuostokset

Messuista on ehtinyt vierähtää jo hetki jos toinenkin, mutta väliäkös tuolla. Kävin messuilla lauantaina kahden hyvän ystäväni kanssa. Siellä oli hirveästi väkeä varsinkin sillä alueella, josta löytyi superfoodit. Jokaiselle maistiaispisteelle oli pitkät jonot. Etukäteen olin kuvitellut löytäväni ostettavaa juuri tuolta osastolta, mutta jonottaminen ja ihmistungoksessa seisoskelu ei meitä hirveästi innostanut. Siispä kaikki ostokset löytyivätkin kauneuspuolelta.


Tämän Biozellin colormask tarjouksen bongasin jo ennakkoon ja se piti käyttää hyödyksi. Kympillä sai nuo kaks tuubia. Tummempaa ruskeaa ehdin jo kokeillakkin. Yritin ottaa ennen ja jälkeen kuvat, mutta jälkeen kuvat ei oikein onnistunu, näytti luonnossa paljon tummemmalta kuin kuvissa. 

Tässä ennen kuva, jossa ei mielestäni näy enää jälkeäkään edellisestä pinkin käytöstä. Kummallisesti nyt kun tämä ruskea on haalistunut on alkanut puskea pinkkiä läpi, ei näy keinovalossa, mutta luonnonvalossa selvästi. Aika jännä.


Toinen jännä juttu tän ruskean kanssa oli, ettei se tarttunut ollenkaan mun tyvikasvuun. Mistä lie sekin johtuu. Mutta tämän ruskean kokeilu kyllä selvensi mun hiuskriisiä. Ensi kerralla kampaajan tuolista noustessani minulla on tummemmat hiukset. Säästelen kuitenkin sinne vielä sen verran, että käytän nämä maskit pois. Tai ainakin pinkin, koska sitä ei sitten tummaan enää saa.


Mukaan tarttui myös nää batisten kuivashampoot, ehkä melkeinpä vaan taivaallisen tuoksun takia. Näitä tekis mieli suihkia vaan huvikseen tukkaan. Mä oon pitkään etsinyt täydellistä kuivashampoota. Nyt niitä onkin sitten viisi pulloa. Hupsista vaan! Täydellistä ei oo oikein vieläkään löytynyt, ehkä jonain päivänä.

Lisäksi löytyi myös geelilakkoja huippuedullisesti vaan 2,95 € kpl. Luojan kiitos en ostanut samoja Prismasta vain muutama päivä ennen messuja. Sielläkin olivat alessa ja silti hinta oli yli kymmenen euroa.


Ainoa mikä jäi harmittamaan oli edullinen kookosöljy, mutta eipä sitä nyt niin hirveästi mene loppujen lopuksi.

Mitä muille jäi käteen messuilta?


perjantai 16. lokakuuta 2015

Tummaa, vaaleaa, lyhyttä, pitkää?

Mulla on jäätävä tukkakriisi eikä hajuakaan siitä mitä tälle tekis? Yllättäen näin syksyn tullen tummempi väri olisi kiva. Nyt myös lyhyempi tukka himottaisi. Juurihan olen tätä saanut edes vähän kasvatettua. Ja aina kun sen leikkauttaa niin kaduttaa. Kohta tulee viisi vuotta siitä kun leikkautin mun tähänastisista pisimmän tukkani. Sen jälkeen on ollut lyhyttä ja lyhyempää. Pitkää mä aina kasvatan, mutta jossain vaiheessa kyllästyn odotteluun ja nipsnaps taas lyheni reilusti.

Tummalle mulla ei oo oikeastaan muuta estettä kuin se etten saa siihen sotkettua enää pinkkiä. Oon menossa parin ystävän kanssa huomenna iloveme messuille ja siellä on tarjouksessa biozellin colormaskit. Haluaisin jonkun kirkkaanpunaisen ja ruskean. Sillähän tästä värjäysongelmasta pääsisi aina lyhyeksi aikaa. Mutta tummempi colormaski ei taida moneen värjäyskertaan riittää kun tätä pituutta on jo jonkun verran. Tummempi mulle kai loppujen lopuksi sopisi paremmin kuin tämä vaalea.

Onneksi (tavallaan) tällä hetkellä ei ole rahaa mennä kampaajalle, joten päätöstä ei tarvitse juuri nyt tehdä. Silti se rassaa. Varsinkin maantien harmaa tyvikasvu ja kuivat latvat. Mitä jos sittenkin kasvattaisi oman värin takaisin? :D Viime kerrasta taitaakin olla abauttiarallaa 12 vuotta.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

8 treeniä jäljellä


Toisin sanoen siis kahden viikon FB-treenit jäljellä. Yksi jäi tekemättä muutama viikko sitten kun oli koko viikonloppu täynnä ihania ihmisiä. Tänään aloitan vasta "tämän viikon" treenit, koska viime viikon vikan tein O:n synttäreiden vuoksi vasta maanantaina. Treenit maistuu kyllä edelleen mainiosti, varsinkin kun päivitykset kahden viikon välein on olleet melko haastavia. Nuo viimeiset kahdeksan treeniä näyttävätkin jo aika hurjilta triplasarjoineen. Saas nähdä kuinka salilla pystyy triplasarjoja tekemään kun vehkeet on eripuolilla salia. Vielä kun joudun tänään menemään vasta iltapäivällä kun alkaa jo olla ruuhka-aika. Yleensä tykkään käydä aamupäivällä kun ei ole niin tungosta.

Parin viikon päästä saatte nähdä ennen-jälkeen kuvia. Toivottavasti jonkinlainen muutos on nähtävissä kuuden viikon treenien jälkeen. Valmennuksen jälkeen taidan siirtyä hetkeksi välillä ryhmäliikuntoihinkin ja lähitulevaisuudessa aion tehdä tämän kuuden viikon jakson uudestaankin. Jumppia alkaa olla jo vähän ikävä pelkän salilla huhkimisen jälkeen.m

tiistai 13. lokakuuta 2015

Yllättävä syksy

Blogger ei ilmeisesti pitänyt mun tauosta, kirjoitin tänään jo aiemmin ja se katosi.

Tauko on venynyt todella pitkäksi. Suurin syy hiljaisuuteen ei ole ollut ideoiden puute vaan niiden siirtäminen tekstiin. Olen tämän tauon aikana muutamaan otteeseen istunut koneen ääreen, mutta joka kerta teksti on ollut sekavaa tai sitä ei ole tullut ollenkaan. Olen kyllä jollain lailla stressaantunutkin postaamattomuudesta, mutta turhaan. Enhän tee tätä työkseni, eikä kukaan velvoita minua postaamaan. Pitää yrittää ottaa rennommin ja postata silloin kun idea on valmiina ja tekstiä tulee sujuvasti. Ehkä "stressi" johtuu vaan siitä kun haluaisin olla aktiivisempi ja kirjoittaa mielenkiintoisempia juttuja sekä ottaa hienoja kuvia.


Hiljaisuus johtuu osittain myös tästä tekemättömyydestä. Haluaisin kovasti mennä töihin mutta en edelleenkään tiedä mitä haluaisin tehdä. Ja kun sitä säännöllistä työtä tai koulua ei ole, täytän meidän päivät kaikenlaisella menolla ja hommalla. Iltaisin ei sitten jaksa enää tehdä muuta kuin maata sohvalla. Seuraavaksi onkin tehtävälistalla kysellä kaupungilta kuinka nopeasti heillä on velvollisuus järjestää päivähoitopaikka jos menisin työkokeiluun jonnekkin. Jos kuitenkaan päivähoidolle ei ole tarvetta lähiaikoina niin Oltsu on jonottamassa kerhopaikkaa ensimmäisenä ja pääsee sinne heti kun paikka vapautuu, viimeistään vuodenvaihteen jälkeen kuulemma.


Lisäksi oon tietoisesti yrittänyt vähentää somessa roikkumista ja keksiä enemmän tekemistä tuolle energiselle taaperolle. Totaalisessa somelakossa en ole ollut, mutta olen lopettanut esim. bloglovinin käytön. Ennen saatoin kuluttaa aika pitkänkin ajan päivästä muiden blogien lukemiseen. Kaikkea haluamaansa kun ei yksinkertaisesti vaan pysty tekemään. Nykyään poimin mielenkiintoisimmat postaukset joko facesta tai instagramista.


Palatakseni otsikkoon, syksyn tulo todellakin yllätti. Vastahan lämpömittarit näytti päivisin lähemmäs kahtakytä astetta ja takilla tuli kuuma. Nyt meijän eteisessä on kaaos, koska talvivaatelaatikot on haettu varastosta. Ihan vielä en oo saanut aikaiseksi järjestää kaappeja niin, että laatikot voisi niihin purkaa. Ehkä saan sen tällä viikolla tehtyä.

Yllättikö syksy teidätkin?


tiistai 29. syyskuuta 2015

Ulkoilua

Kuten edellisessä kerroin, ulkoiltiin Tahkolla todella paljon. Sitä pitäisi tehdä kotona ollessakin paljon enemmän. Pojalle maistui ruoka ja uni huomattavasti paremmin kun sai kuluttaa energiaa puistossa. Tästä on siis tehtävä kotonakin tapa. Ei tarvitse lojua vain kotona tuijottamassa somea lapsen leikkiessä legoilla. Mikä siinä ulkoilussa onkin niin vaikeaa? Kaippa se on se lähteminen kun taloyhtiön pihassa ei ole hirveästi virikkeitä ja lähin puisto on aina autio. Onneksi eräs nainen bussissa vinkkasi viereisen asuinalueen puistosta, jonne ei ole edes kilometrin matkaa, siellä me on viimekertoina käyty. Satunnaiset käynnit saavat nyt luvan muuttua jokapäiväisiksi. Tänäänkin on niin upea syysilma, että on suorastaan pakko lähteä tuonne auringonpaisteeseen.








Onko kenellekkään muulle ulos lähteminen muka hirvittävän työlästä?

maanantai 21. syyskuuta 2015

Yksi takana viisi edessä

Argh... kirjotin tätä postausta jo päivällä vaikka kuinka paljon ja se kaikki oli hävinny kun nyt uudestaan avasin bloggerin sovelluksen. Nyt siis tiedossa pikaiset pakaravalmennuskuulumiset. :'D

Treenit sujuu hyvin. Mitä nyt lauantaina HIIT otti liian koville ja tein 4-5 kierroksen aijasta vaan 3 kun meinas laatta lentää. Syytän edellisen päivän monen sadan kilometrin ajomatkaa,  jonka vuoksi söin sitten huonommin. Treenit on tosi hyviä, odotan niitä aina innolla,  enkä millään malttaisi pitää lepopäiviä.

Ruokailut ei sitten sujukkaan ihan tavoitteiden mukaan. Tosin mulla on nyt paljon kaikkee muutakin stressiä niin en anna keksin päivässä masentaa. Parempi keksi päivässä kuin se että juon kolme kuppia päivässä kahvia ja kaikkien kanssa on saatava joku herkku. Ei stressiä siis tänne. Muuten pyrin pitämään ruokailujen välit sopivina ja syön ihan perusruokaa ilman ylimääräisiä kermakastikkeita ja juustokuorrutuksia.

Tahkolla ollaan oltu perjantaista saakka ja lähdetään ensi perjantaina. Täälläkin käyn tietysti salilla, tosin jouduin kysymään valmentajalta korvaavia liikkeitä, koska kylpylän pieneltä salilta ei tietenkään löytynyt kaikkia tarvittavia härveleitä.

Tämä loma tekee kyllä hyvää mulle. Kotona oon kokoajan hermostunut kun pitäis siivota, pitäis pestä pyykkiä, pitäis tehdä ruokaa, pitäis nähdä kavereita. Täällä saa vaan olla. Tietty tehdään ruokaa eikä eletä kaatopaikalla, mutta ymmärrätte kai mitä ajan takaa. Ollaan ulkoiltu triplasti enemmän kuin kotona, koska unohdettiin ottaa oltsulle mitään leluja mukaan. Onneksi vieressä on iso leikkipuisto ja frisbeegolf-kierroksenkin O jaksaa katsella vain rattaista. Niin ja tietty  käydään myös kylpylässä nyt torstaihin saakka joka päivä. Oli halvempi ottaa molemmille 4 vrk harrastelippu jolla saa rajattomasti käyttää salia ja kylpylää, kuin että olisi maksettu mun salikäynnit erikseen ja pari kylpyläkäyntiä. Niin ja onhan tuolla kylpylärakennuksessa myös iso leikkihuone joka on vapaassa käytössä aukioloaikoina.

Tässä nyt samalla vähän reissukuulumisia seassa ja sekalaisia puhelinkuvia muutamalta viime päivältä. Nyt iltapalalle ja nukkumaan. Huomenna mennään farmille katselemaan eläimiä.

Ps. Ei oo muuten ruuhkaa täällä tähän aikaan vuodesta :D

Huhhuh mikä sepustus, nyt hiljenen ennenkuin tämä karkaa ensi viikonlopun suunnitelmista intoiluun! ;)

perjantai 18. syyskuuta 2015

Lettejä ilta-auringossa





Kuvat Lila

Bongasin jo kesällä tämän "kesätakin" ohjeen Helmihytti -blogista ja ajattelin että tollanen on saatava. Täydellisen kankaan löysin liikkeestä, josta ostan aina trikookudetta koreihin ja mattoihin. Itse en kuitenkaan uskaltanut alkaa ompelemaan, vaikkakin ompelukoneen hankkiminen on välillä käynyt mielessäni. Annoin siis ohjeen (ts. otin pari mittaa) ja kankaan mummulleni ja "takki" oli hetkessä minulla. 

Kangasta jäi jonkin verran yli niin siitä tuli vielä O:lle leggaritkin. Toivottavasti osaan yhdistää ne johonkin riittävän poikamaiseen paitaan. Toisaalta vähemmän tyttömäinen harmaa lettikuvio on kuin turkoosi-ruskea leopardikuvio. Ja loppujen lopuksi onko sillä motään väliä jos joku luulee tuota rasavilliä tytöksi?

Olisi kyllä mahtavaa mennä mummulle oppimaan perusjuttuja ompelemisesta ja alkaa itsekin tekemään. Saisi ainakin oman näköisiä ja juuri oikean kokoisia vaatteita. Sikäli mikäli joku niistä onnistuisi. Jonkun verran vaatteita ompelin peruskoulussa, ja käytinkin niitä, sen pari kertaa kun ne muka oli hienoja. Sitten heräsin ja tajusin heittää ne tekeleet kaapin perälle ja ilmeisesti  myöhemmin roskiin. Muistan niistä vain hiostavat, korkeakauluksiset fleecepaidat.

Näiden kuvien kanssa kävi hauskasti. Otettiin ensin monta kymmentä kuvaa erinäisten kukkapuskien edessä ja kun olimme jo lopettaneet ja lähdössä pois niin matkalla tuli tämä täydellinen kohtaaminen ilta-auringon kanssa. Sitten vielä kaupan päälle Lila muokkasi nää kuvat mulle. Itse olin niin kriittinen ettei ne näyttäneet muokkaamattomana miltään ja mä en osaa niitä muokata. Tai sitten mulla ei vaan ole oikeaa ohjelmaa siihen hommaan.

Ps. Käykää kattoon mitä mä höpötin meijän pukeutumisesta Mammatyyleissä

torstai 10. syyskuuta 2015

Fiiliksiä maanantaista


En osaa oikein sanoin kuvailla tän hetken fiiliksiä maanantaina alkavasta valmennuksesta. Yritän kuitenkin. Tänään nettiin tuli jo nähtäville tulevat ohjelmat. Tavallaan halkean innostuksesta ja toisaalta jännittää kuinka mun käy kun herkut menee piiloon kuudeksi viikoksi. Onneksi herkkuhimot pysyvät yllättävän hyvin kurissa kun syö riittävästi sitä perusterveellistä treeniä tukevaa ruokaa.

Nyt on päiväkirjaan kirjoitettu ylös tulevat ohjelmat. Vielä voisi tehdä ainakin ekalle viikolle suunnitelman kuinka ajoittaa treeni- ja lepopäivät. Mulla tuleekin heti haasteita eteen kun ensi viikon perjantaina lähdetään viikoksi Tahkolle. Kuitenkin reissun jälkeen pidän yhden vapaan ruokailuista sillä nähdään pitkästä aikaa parin neidin kanssa ja samalle päivälle osuu vielä vanhan ystävän tuparitkin.

Haastetta mulle luo varmasti monet menot, joita mulla on tapana järjestää itselleni vähän liikaakin. Treenejä en varmasti tule laiminlyömään, mutta se kuinka saan ajoitettua menot ruokailujen lomaan. Yleisestihän oon jo pitkään syönyt monta ateriaa päivässä. Vähintään sen neljä, mutta usein päivällinen jää välistä kun ei olla kotona. 

Treenejähän ohjelmassa on neljä viikossa. Ennakkotiedoista ymmärsin, että saliohjelma on nelijakoinen ja siihen päälle kaksi HIIT-treeniä, onneksi kuitenkin ymmärsin väärin. Tänään selvisikin, että salitreenejä on kolme ja siihen päälle tehdään yksi HIIT-treeni johon on kaksi eri ohjelmaa joista saa valita kumman tekee. Treeniohjelmat päivittyy kahden viikon välein, joten tästä valmennuksesta saa varmasti taas hyvää kokemusta, lisätietoa ja uusia liikkeitä tulevaan. 

Luojan kiitos en pitänyt varsinaista kesälomaa treeneistä. Siinä tapauksessa tämä tulisi varmasti olemaan todella haastavaa. Nyt odotan vaan, että pääsen toteuttamaan tätä! Jos kiinnostaa seurata niin yritän tehdä viikkokatsauksia ja merkitsen postaukset aina #Fitbelfie

Venähtikö siellä kesäloma? Aloitatteko syksyllä jotain uutta liittyen kuntoiluun?



perjantai 4. syyskuuta 2015

Ensimmäinen bloggaajatapahtuma

Sain viime viikolla kutsun Jenicalta bloggaajien private shopping iltaan Koskikeskuksen Vilaan. Vastasin välittömästi myöntävästi kutsuun. Tämä olikin ensimmäinen blogitapahtuma, johon sain kutsun. Tällaisia saisi olla useamminkin!

Vila oli siis suljettu muilta asiakkailta tunti ennen normaalia aukioloajan päättymistä ja se oli avoinna vain meille melkein yhdeksään saakka. Yksityisen shoppailun lisäksi meille tarjoiltiin kuohuvaa ja pientä purtavaa. Vilan myyjät olivat huikean mukavia ja he kruunasivat meille erittäin mukavan shoppailuillan!


Me nähtiin Niinan kanssa jo hieman ennen shoppailua ja Niina otti musta asukuvat. Päällä tämä asu tuntui mukavalta ja näytti peilistä hyvältä, mutta nyt kun katson näitä kuvia se on ehkä liiankin rento ja löysä. Kiva yhteneväisuus asussa on kuitenkin neuleen tekonahkaiset hihat ja kiilakorolliset nahkajäljitelmä Conssit! Asu on kyllä mun näköinen, mutta onko se teidän mielestä liian löysä ja rento?


Vilan työntekijät stailasivat meidän porukasta Mariannen (vas.) ja Janinan. Nuo Janinan päällä olevat housut olivat ihanan tuntuiset päällä ja moni meistä taisikin ne kotiuttaa. Taidan itsekkin käydä ne hakemassa heti kun budjetti antaa periksi. Kokonaisuudessaan tykkäsin enemmän Mariannen stailauksesta. Vaikkei tuo karvakaulus olisikaan ehkä mun tyylinen. Kauppaan jäi myöskin yksi ihana sinapinkeltainen neulemekko, joka jää mua kaivelemaan varmasti pitkäksi aikaa jos en sitä käy ostamassa. Mukaani lähti vain yksi melko peruspaita kivalla jujulla, sen tulette varmasti myöhemmin näkemään blogissa.

Niinalla oli myös nuorempi poikansa Ben mukana.



Nämä kaksi viimeistä kuvaa osui mun silmään eniten sisustuksesta ja sommittelusta, ihana vaaleanpunainen alue ja ilahduttava teksti. Muutenkin koko liikkeen valoisuus ja järjestys oli kovasti mun mieleen. Jos mulla ois iso kokonainen vaatehuone, tahtoisin sisustaa sen tuolla tavalla.


Kiitos vielä Vilalle vieraanvaraisuudesta ja huippu palvelusta!

Niin ja kiitos seurasta myös JennaSaijaIrisEmmaNoora ja Essi. Ihan kaikkien kanssa ei ehtinyt edes sen kummemmin tutustumaan, mutta ehkä toisella kerralla sitten.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Valmiina syksyyn



Niin ne lämpimät säät oli ja meni. Tänään olin puistossa jo pipo päässä, takki (ja huppari) niskassa ja villasukat jalassa. Niin se syksy vaan tulee, tavallaan odotankin sitä jo innolla. Toisaalta taas on haikeaa kun ei ole koulua tai työtä, johon lähteä viileänä aamuna. Sitä kaipaan eniten aiemmista syksyistä, ihanaa raikasta ilmaa koulumatkalla. Syksy merkitsee varmasti monelle uuden alkua, mulla ei ole mitään suurta uutta tulossa. Toivottavasti pääsen pian eteenpäin tulevaisuuden suunnitelmissa. Tämä nyt kuitenkin riittää näiden haikeiden ajatusten puolelta.

Kuvissa näätte mun uuden "neuleen", jonka tein itse Pinterestin innoittamana nähtyäni tämän kuvan. Ensin vilkaisin vain, että onpas kivan näköinen, mutta toisella kerralla huomasin sen olevan maailman helpoin (ainakin melkein) tehdä. Villatakki on siis yksi iso isoäidinneliö, johon löydät ohjeet vaikkapa täältä. Pinterestistä kuvasta pääsee englanninkielisiin ohjeisiin. Niiden tekijä oli jättänyt pylväsryhmien välistä ketjusilmukat pois, jotta reiät on pienemmät. Näin myös minä tein. Ohjeessa tehtiin myös leveämmät reunat tuohon reunaan, jotka mäkin tein, mutta purin sitten pois kun se teki taakse sellaisen hölmön pussin. Neuletakkiin tuli myös pienet hihat, joissa oli mulle uusia virkkaussilmukoita, nekin oli kuitenkin helpot tehdä.

Tämä on todella nopea tehdä ainakin näin paksulla langalla. Mä käytin Novitan Aava -lankaa värissä kirjava harmaa, tuo sinertävä tumma farkku-vesi saattaisi myös olla kivannäköinen. Saa nähdä teenkö vielä toisenkin tällaisen tänä syksynä. Niin ja koukku mulla oli kokoa 8 niinkuin langan suosituskin on. Ensinhän aloin tekemään tätä jo keväällä (muistaakseni) ostamastani Novitan puuvilla-bambu langasta, mutta sehän olikin loppu jokaisesta kaupasta jossa kävin metsästämässä. Ja netistä en halunnut tilata hirveiden toimituskulujen ja odottelun vuoksi. Onneksi kuitenkin vaihdoin tällaiseen paksumpaan lankaan. Vaikka sillä bambulangalla olin tekemässä kaksinkertaisella langalla niin siinä olisi kyllä kestänyt varmaan triplasti kauemmin kuin tämän teossa.

Vitsit että odotan viileitä iltoja kun tätä pystyy käyttämään, sillä meillä on edelleen tosi kuuma sisällä kun aurinko paistaa tähän meidän päätyasuntoon koko päivän.

Mitäs tykkäätte? Aikooko joku tehdä itselleen myös tällaisen?



Haha! Oli pakko laittaa tääkin vielä. Ilme on mulla aika usein kun J yrittää ottaa asukuvia :'D