perjantai 27. helmikuuta 2015

But first let me take a selfie

Tämä ei ole yhteistyöpostaus

Halusin vain tulla kertomaan teille uudesta luuristani ja siitä mikä vaikutti vaikeaan valintaan. Tilasin tämän ennakkoon netistä ja se tuli myyntiin viime viikon keskiviikkona, samaisena päivänä posteljooni toi omani kotiovelle. Jo boxi loi mielestäni jotenkin raikkaan ja trendikkään ensivaikutelman. Oletteko samaa mieltä?


Siihen itse valintaprosessiin. Vanha puhelimeni oli Galaxy S4, joka putosi viimeisen kerran ja näyttö meni rikki. Varapuhelimena/matkakamerana meillä on toiminut kesällä tarjouksesta ostettu Galaxy S4 zoom. Tykkäsin zoomista todella paljon sen huippu hyvän kameran takia, mutta ison kokosan ja mohlon olemuksensa takia en halunnut sitä vakituiseen käyttää. Harmittaa kyllä nykyinen huonompi takakamera. Hyvä syy alkaa kantamaan tuota oikeaa kameraa useammin mukana.


Jep, otan erittäin paljon kuvia puhelimella, joten se kamera oli oikeastaan tärkein ominaisuus. Tämä on nyt neljäs älypuhelimeni ja siinä samassa neljäs Samsungin älypuhelin. Harkitsin jo vaihtavani omenaan, mutta verrattain niissä on huonommat kamerat. Jopa kutosessa vain 8 megapikseliä. Sehän ei minulle riittänyt zoomin kuudentoista jälkeen. Tässä uudessa A5 mallissa takakamerassa on 13 megapikseliä kuten S4:ssäkin, mutta tässä on huikea etu- aka selfiekamera viidellä megapikselillä varustettuna. Toki olisi löytynt puhelimia, jopa 20 Mpx:llä, mutta ne olivat jo reippaasti yli budjetin.


Toinen mistä tykkään paljon tässä kapulassa on sen alumiininen rakenne. Se erottaa tämän uuden mallin muista samsungeista. Puhelin on myös super ohut ainoastaan 6,7 mm. Tää on niin kivan tuntuinen kädessä, ohut ja kulmikkaampi kuin aiemmat luurini. Pidän tästä Champagne Gold väristä erityisen paljon.


Mitähän muuta tästä vielä sanoisi. Käyttöjärjestelmä on hieman erilainen aiempiin galaxyihini verrattuna. Äkkiä siihen kyllä tottuu. Ja tämä on ehkä jopa yksinkertaisempi ja näppärämpi kuin ne vanhat. Tässä on siis Android 4.4 ja esim Galaxy S4:sessa on 4.2.2. 




Loppuun vielä parit selfiet, jotka on otettu puhelimen etukameralla. Tässä ne ei näytä ihan niin tarkoilta tietenkään, mutta esim instaan mun mielestä törkeen laadukkaita kuvia. Ja sinnehän niistä suurin osa meneekin 


tiistai 24. helmikuuta 2015

DIY - tiskirätti



Kävin eilen tätini kanssa Kodin1:sessä ja bongattiin sieltä tarjouksesta bambulankaa. Ostin sitten yhden kerän mustana ja päätin tehdä keittiöön kivemman näköisen rätin kuin ne kamalat wettexin, jotka alkavat haista nopeasti. Meillä on aiemminkin ollut bamburätti, mutta se oli mielestäni ruman värinen.





Olen aiemminkin virkannut siksakkia, joten tein suurinpiirtein päästäni. Löysin kuitenkin teille esimerkki ohjeen täältä, tuo reikäisempi versio. Tosin mulla oli ryhmässä vain viisi pylvästä kun tuossa on kuusi. Rätin alkaessa olla valmis keksin vähän soveltaa ja virkkasin kiinteillä silmukoilla siksak -reunat yhteen. NÄin rätistä tuli putkilo ja sen saa hyvin tuohon ärsyttävän kaarevan hanan ympärille kuivumaan. Missä ne normaalit haisevat, kuivuttuaan koppurat eivät pysy ollenkaan. Mitäs tykkäätte?



Mä virkkaan paljon ja tykkään siitä. Tosin olen sellainen kausittainen virkkailija, nytkin edellisestä kerrasta taitaa olla muutama kuukausi aikaa. Olen virkannut pari mattoa ja monta koria trikookuteista. Ja tekeillä on peitto/viltti, joka on ollut kesken öö kohta kaksi vuotta, hups. Ehkä innostun tekemään sen loppuun tai puran ja vien langat äidilleni ja hän neuloo siitä mulle villasukat. Itse en neulo yhtään. Lukuunottamatta paria huivia, jotka tein näin. Kannattaa kokeilla, helppoa, hauskaa ja nopeaa!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kenkäfriikki2015

Ajattelin ensin osallistua kilpailuun vain Instagram -kuvalla, mutta totesin saavani aiheesta kokonaisen postauksen. Tässä siis tarinaa hieman minun Conversehulluudestani.


Rakkauteni Converseihin alkoi vuonna 2007. Olin silloin 13-vuotias ja perheeni, sekä lähisukulaisteni kanssa Gran Canarialla. Kenkäkaupassa muistan katselleeni ensin sellaisia Lacosten kirkkaan punaisia kiilakorko sandaaleja, mutta päädyin kuitenkin viininpunaisiin tennareihin (seuraavassa kuvassa ensimmäisenä). Sen jälkeen taisi mennä vielä vuosi tai pari ennen kuin ostin seuraavat conssit.


Näistä kolmestatoista parista kymmenet on ostettu ajalla 2011-2013 joulukuu. Silloin J laittoi hommalle lopun, ja ostaessaan mulle nuo vaaleanruskeat talvimallit joululahjaksi, totesi "Nyt et sitten osta puoleentoistavuoteen yksiäkään Converseja!". Lakko loppuukin nyt sitten ensi kesäkuussa. Saa nähdä lähteekö lapasesta. Mun ois tässä lähiaikoina/-kuukausina tarkoitus mennä Espanjaan mun ystävän/O:n kummitädin luo. Taidanpa säästää rahat sinne ja hankkia jotkin erikoisemmat yksilöt sieltä. Sen verran olen lakosta lipsunut, että ostin J:lle viime kesänä syntymäpäivälahjaksi yhdet. 


Ja kyllä, ei nuo mun miehetkään oo tältä välttyneet. J:llä on neljä paria ja O:lla kolme. Pikkupojalle tosin ei oo yhtään ostettu ite, yhdet hän sai lahjaksi kummitädiltä ja kahdet on enon vanhoja. Tuo kenkäteline alkaakin olla hieman liian pieni pian tälle kokoelmalle, josta veinkin juuri kaksi paria kirppikselle, koska toiset olivat pienet mulle ja toisia en muuten vain tykännyt käyttää. Mun jalalle tuo perusmalli on kaikkein paras. Ohutpohjaiset mallit, kuten vasemmalla alhaalla, ovat mulle hieman liian matalat kengän kärjestä.

Sitten niihin mun omiin henkilökohtaisiin lemppareihin. Ehdoton ykkönen on nuo pinkit kuviolliset, voiko olla söpömpiä! Heti niiden jälkeen nahkaiset versiot, sekä vaaleanruskeat talviversiot, että perusvalkoiset kuuluu top kolmoseen. Heti hyvänä nelosena kirkkaan keltaiset. Muistan aina kuinka vihainen olin silloin kun, keltaiset olivat ihan uudet ja baarissa kaverini oikein tahallaan talloi niitä ja sotki ne. Niin tärkeitä nämä tennarit mulle on!




Olen joskus miettinyt mitä tekisin, jos meille tulisi tulipalo. Pelastaisin miehien jälkeen ensimmäisenä nämä. Vaikka vakuutus korvaisi jokaisen parin niin ei olisi sama asia ostaa uusia. Niillä on kaikilla omat tarinansa ja muistan jokaisen parin ostopaikankin.

Onko muilla tällaista sekopäistä Converseholismia?





lauantai 21. helmikuuta 2015

Ne edelliset neljä päivää

Kuvituksena näiden päivien instailut (@rosalienism) ja pari muuta puhelimella otettua kuvaa.
Sujui oikein kivasti. Ja tein kaikkia niitä mitä sanoin tekeväni. Niiden lisäksi kävin varaamassa kauan suunnitelmissa olleen kirpparipöydän ja eilen illalla vein tavarat myyntiin. Toivottavasti tavara liikkuu hyvin.


Neljä yötä olimme kahdestaan J:n kanssa. Nukuimme molemmat yömme kokonaan. Mä heräsin 3/4 aamuna just vähän ennen yheksää ja viimesenä aamuna unta riitti jopa puol kymppiin. Kiireettömät aamupalahetket on parasta mitä tiedän. Saa heräillä rauhassa uuteen päivään ja nauttia aamiaisestaan. Ekana aamuna mä katoin pöydän ja toisena J. Sitten pari vikaa aamua menikin vähän suppeammilla kattauksilla.


 




Ystäviä näin loppujen lopuksi vähän, mutta tämä aika olikin tarkoitettu lähinnä J:lle. Kavereita pääsen näkemään muulloinkin rauhassa kunhan J on kotona. Muutamia ystäviä kuitenkin ehdin treffaamaan osan kanssa nähdään enemmän ja osan kanssa vähemmän. Tästä vähemmän joukosta löytyy serkkuni, jonka näkemisestä olen aina erityisen iloinen. Ihailen hänen elämänasennettaan ja erityisesti tyyliä. Hän on myös O:n kummitäti.




Kaupungilla ja kaupoilla päästiin pyörimään riittävästi ja J:n mielestä varmaan liikaakin. Mä myös tälläydyin, jopa kolmena neljästä päivästä ja se on jännä se. Olihan se kiva käyttää aikaa omaan pärstään ja laittautua. Oma peilikuvakin hymyilyttää kun on vähän ehostusta.
Tiivistettynä: nukuttiin, syötiin, nautittiin ja rakastettiin neljä päivää. (:
Kuinka te käytätte parisuhdeaikaanne?




Näitä selfieitä ja peilikuvia onkin tullut otettua melkoisesti. Keskiviikkona mulle saapui nimittäin uusi luuri, josta teen omaa postausta lähipäivinä.





Consseista tulossa myös omaa postaustaan lähiaikoina! ;)

Kyllä tämä oli silti aika odotettu hetki! <3

Kolme viikkoa sitten...

...mulla oli tyttöjenilta. Kutsuin meille tyttöporukan, joka lyöttäytyi yhteen yläasteella. Nämä tytöt ovat niitä joiden kanssa ei hirveän usein nähdä, mutta aina kun nähdään niin aika kuluu kuin siivillä. Tuona lauantai-iltana ohjelmaan kuului syömistä, saunomista, lautapelejä ja tietysti juttelua taukoamatta. Aika meni ihan liian nopeasti ja yhtäkkiä huomasimmekin kellon olevan yksi ja osalla porukasta oli vielä tunnin kotimatka edessä.

Skumppapullon ostin meille, mutta muuten ei ketään suuremmin innostanut juoda sen enempää tai lähteä Tampereen yöelämään. On mukava vain viettää aikaa syöden hyvin eikä tässä porukassa tarvitsisikaan ottaa alkoholia, että olisi hauskaa. Kukaan ei ollut kovin laittautunut, joten kuvat ovat illan eväistä.


Bongasin tuon pinkin skumppapullon Alkon hyllyste jo ennenkuin astuin kynnyksen yli. Se oli pakko ottaa olihan meillä tyttöjenilta kuitenkin. Maku oli ihan ok, myöhemmin huomasin skumpan olevan kuivinta mahdollista, eikä ihan kaikki sitä lasiaan tyhjäksi saaneetkaan. Loppu pullonkin kaadoin lopulta viemäriin. Ulkonäkö voi pettää.


Tämän mahtisalaatin bongasin joskus Korinnan instagramista ja sen jälkeen sitä onkin syöty moneen kertaan ja välitetty hyvää myös tutuille. Kuvasta puuttuu salaatin tähti nimittäin jauheliha. Korinnan versiossa se oli pihvinä, mutta me paistetaan se Santa Marian Taco -mausteen kanssa ja avot! Muut tarvittavat salaatti, tomaatti, kurkku, paprika, sipuli, feta, avokado, cashewpähkinät ja vielä kuvasta puuttuva Felixin tomaatti-chili salaatinkastike! Ja tää salaatti on mun mielestä kiva tehdä buffet muotoon niin kaikkea ei ole pakko ottaa jos ei tykkää.


Jälkkäriksi mä olin tehnyt elämäni toisen juustokakun kolmella suklaalla, jonka ohje löytyi täältä. Kakku ei ollut kovin makea, mutta todella täyttävä. Tätäkin meni roskiin sitten viikonpäästä kun ei saatu syötyä pois. Seuraavassa kuvassa epäonnistuneet popcornit. Taisin olla liian syventynyt lautapeliin, hups.


perjantai 20. helmikuuta 2015

Uutta taaperon vaatekaapissa

Toissapäivänä tuli mulle ensimmäinen Pomp de luxin paketti. Meillä on niitä ollut kyllä aiemminkin käytössä äitini ostamina ja O:n enon käytettyjä. Nyt kun äitini alkoi PDL myyjäksi niin olin ensimmäistä kertaa itse kutsuilla tai oikeastaan äidin luona avoimissa ovissa. Huhtikuussa pidän sitten kutsut meillä. Kiitän kyllä luojaa siitä ettei meillä ole (ainakaan vielä) tyttöä, sillä muuten menisin sekaisin ja vararikkoon noiden pomppejen kanssa. O:lle tuli nyt vain siistimpi takki ja ihanat keltaiset housut.


Meillä on paljon Miikkareiden vaatteita käytössä, koska äitini myi niitä ennen ja luonnollisesti niitä tuli sitten paljon sieltä 2,5 -vuotiaalta veljeltäni Oltsulle kiertoon, jonkun verran ostin niitä myös itse Oliverille. Äidin vaatekaapissa taitaa kuitenkin niitä enemmän olla itse ostettuina. Pompeista tykkään henkilökohtaisesti enemmän niiden yksinkertaisuuden takia. Nuo pienet yksityiskohdat vaatteissa tuovat kuitenkin niihin sitä jotain. Toivottavasti saan pian näistä ihanuuksista kuvia pikkumiehen päällä. Ois niin söpöt vielä näiden kanssa jotkin vaaleanruskeat nilkkurit.



O:n housuissa on kyllä tosi tärkeät noi kiristykset vyötäröllä kun hän on niin hoikka poika nykyään. Vaikka taitavathan nuo löytyä miltei kaikista lasten housuista.


Eilen kun olimme kaupungilla J osti O:lle muutaman perusvaatteen H&M:n osta 3 maksa 2 sarjasta. Ihania värejä ja raitaa. Mun mielestä O:lle sopii niin hyvin keltainen, että aina kun näen keltaisia poikien vaatteita niin olen valmis ne ostamaan. Ja toi hihaton, niin retee! ;D Niin tosiaan saadaan paljon vaatteita O:lle käytettynä, mutta jos itse ostan niin mun mieleen on halvemmista kaupoista Lindex ja heti perässä KappAhl ja H&M. 

Mistä "merkeistä" teidän lastenne vaatekaappi koostuu?


keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Karkkikengät

saa nähdä mitä tapahtuu kun yritin ajastaa tän postauksen keskiviikolle klo 10


Tässä hieman onnistuneempia asukuvia kuin viime kerralla. Asu on muutaman päivän takainen kun piti mennä ystävän kanssa kaupungille kahvittelemaan, mutta jouduttiinkin sitten siirtämään seuraavaan kertaan.




Noista kengistä mun piti kertoo vähän. Voiko olla syötävemmän näköisiä tossuja? No ei! Ainakaan mun mielestä. Noi hankittiin viime syksynä kun oltiin mun ystävän/O:n kummitädin luona Espanjassa. Huonoa niissä on ainoastaan se etten raaski käyttää niitä kovin usein. Puhtaana ovatkin pysyneet kun käyttökertoja on varmasti alle kymmenen. Noi on niin siistin näköset tuolla valkean lumen keskellä kun ne oikein hohtaa. Loppuhehkutukseksi vielä kengistä; olin niin ylpeä niistä joskus Prismassa kun joku tuntematon nainen tuli koputtaman olkapäälle ja kehui kenkiä. Mulle ei oo ikinä ennen käynyt noin minkään vaatteen tai asusteen kanssa.



Toi neule on mun luottovaate, jos mikään muu ei oo hyvä niin vedän ton päälle. Se on monta vuotta vanhakin jo. Mikä on teidän luottovaatteenne?

Aurinkolasit Burberry
Takki Didriksons
Neule Gina Tricot
Toppi New Yorker
Farkut Pimkie
Kengät Nike
Hanskat Global accesories
Rannekoru Korumaailma
Laukku MyllyOutlet (Mänttä)





Näitä seuraavia hymykuvia ei kyllä tulis yhtään tylsemmän kuvaajan kanssa. Iso kiitos ja halaus vielä kuvaajalle. Tiedän että luet tän. ;)