tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kaikki ovet ovat avoinna

Mulla on jonkinlainen risteysvaihe elämässä menossa tai ennemminkin tulossa. Tieni haarautuu tulevaisuudessa moneen suuntaan ja olen yrittänyt miettiä, mikä olisi paras reitti jatkaa eteenpäin. Toistaiseksi mikään vaihtoehto ei ole ylitse muiden, jotkut kiinnostavat enemmän ja joku taas saattaa olla haave, jonka jätän toteuttamatta.

Tulevaisuuden suunnitelmani ennen lasta oli jatkaa opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi. Se nimenomaan oli haaveeni. Villein variaatio siitä meni näin; Opiskelen Jenkeissä sisustusarkkitehdiksi, valmistuttuani suunnittelen julkkisten sisustuksia, itse asun meren rannalla, ehkä Floridassa, ja minulla on omia delffiinejä. Melko absurdia sanoisinko. Ja nykyään vaikka rakastan delffiinejä yhä, en niitä haluaisi vangita itselleni. Tästä vaihtoehdosta tulen varmasti vielä joskus toteuttamaan matkan Jenkkeihin. Asumaan sinne minusta ei kuitenkaan ole, huonon kielipääni vuoksi. Sitä tosin haluaisin harjoittaa ja englannin lisäksi tahtoisin osata puhua sujuvaa ruotsia.

Odotusaikana muutimme Tampereelle osittain sen vuoksi, että minä löytäisin töitä paremmin kun sen aika on. Tämä oli harhaa. Olen jo vuoden ajan hakenut töitä, pääsemättä edes yhteenkään haastatteluun. Tosin en yliaktiivisesti, mutta kuitenkin. Olen hakenut töitä lähinnä kodin-, rakentamisen- ja sisustamisen kaupoista. Noita kaupanalan paikkoja ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan minun tietotaitoni heidän tuotteistaan ja palveluistaan, vaan he katsovat työkokemustani asiakaspalvelualalta, joka on melko vähäistä.

Tässä viimeisen vuoden aikana minulle on kuitenkin tullut uudeksi kiinnostuksenkohteeksi liikunta- ja hyvinvointiala. Olen miettinyt kaikkea fysioterapiasta personal trainingiin. Varalan liikuntaopistoon olin jo laittamassa hakemusta kunnes eteeni tupsahti punaisella teksti "et voi hakea tätä paikkaa, koska sinulla on jo ammatillinen koulutus". Siinä kohtaa suljin selaimen ja annoin asian olla.

Yksi vaihtoehto, joka kävi mielessä selatessain TAMKin koulutustarjontaa, on restonomi. En tiedä juontaako se ajatus juurensa opiskeluajan baarityöstä. Restonomin opinnoissa varmasti myös heikohko kielitaitoni kohentuisi. Nyt tuntuu siltä, että haluan edes johonkin kouluun. Ja tiedän, turha täällä on vinkua kun ei ole edes hakenut mihinkään.

Peruskoulu aikana haaveammattini oli parturi-kampaaja ja edelleen se kiinnostaa. Tosin ihoni kannalta ammatti ei välttämättä sopisi minulle. Myös kosmetologiopinnot on kiinnostuslistallani. Ei minua varsinaisesti mikään jalkahoitojen teko kiinnosta mutta tykkään laittaa kynsiä ja ripsienpidennystenteko kiinnostaa myös.

Tässä työnhaussa olen kiinnittänyt huomiota myös erilaisiin sihteerin- ja kiinteistövälittäjän tehtäviin. Olen tässä monesti sanonut, että olisi kiva päästä sellaiseen työhön johon pukeudutaan siististi bleisereihin ynnämuihin. Juuri olin ostamassa ihanaa pinkkiä bleiseriä ja se kuitenkin jäi kauppaan, koska totesin ettei minulla ole käyttöä sellaiselle.

Yhteenvetona; vaihtoehtoja on laidasta laitaan enkä tiedä mitä tehdä. En myöskään odota että tämä postaus kiinnostaisi lukijoita, mutta halusin kirjoittaa mustaa valkoiselle tämänhetkisistä ajatuksistani tulevaisuuden suhteen.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

2/7

Treenit 7/7
Lihaskunto 3/3
Ryhmäliikunta 2/2
Lenkit 2/2

Salilla kävin kerran, tällä toisella viikolla. Muut lihaskunnot tein kotona. Painottuen vatsalihaksille sekä pakaroille. Kokeilin perjantaina ekaa kertaa bodyattackia. Ja huhhuh, tunnin keskisyke oli 165. Ja vielä eilenkin oli peppu kipee siitä hyppyjen määrästä. Attack jos mikä kuluttaa kaloreita. Tykkäättekö te siitä?

Edellisessä viikkokatsauksessa unohdinkin mainita siitä ettei herkuttelu ole vieläkään aisoissa. Muutosta siihen ei tullut tälläkään viikolla. En käsitä mitä tein vuosi sitten kun mun ei edes tehnyt mieli herkkuja. Painoon herkuttelu ei kuitenkaan ole vaikuttanut muutama satagrammaa on lähtenyt tässä oarin viikon aikana. Tosin mullahan ei mitään painonpudotustavoitetta olekkaan. Ennemminkin saisi tulla lisää lihasta ja sen myötä painoa.

Parannettavaa on siis edelleen salimotivaatiossa ja herkutteluissa.

Nyt on lähdettävä valmistautumaan kahvakuulailuun!
Kahvakuulassa oli aika rankka uus ohjelma
Viikon ainoa salitreeni
Attack on tehokasta, ai niin taisin mainita sen jo
Paloauton punainen pärstä attackin jälkeen 

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Meidän 1,5 -vuotiaamme

Tällä kertaa hieman meidän taaperosta juttua. Tuo 1,5 vuotta tuli täyteen jo parisen viikkoa sitten, mutta neuvolassa kävimme vasta tällä viikolla. Kiitos loistavan muistini varata aika.

Tämä olikin minulle ensimmäinen kerta uudessa neuvolassa muuton jälkeen. Edelliskerralla J kävi oon kanssa ottamassa viimeisen 1 v piikin kun mä olin hammaslääkärissä. Tämähän on nyt sitten mulle neljäs neuvolantäti, jos lasketaan äitiysneuvola mukaan, ja O:lle kolmas. O:lla on kyllä ollut hyvää tuuria kun kaikki tädit on olleet kivoja. Muutamalla aikaisemmalla käynnillä on hieman sanottu pojan alakanttiin olevasta painosta. Nyt sekin oli kuitenkin tasaantunut pituuteen nähden. Pituudessa jäbä huitelee jonkin verran keskiverron yläpuolella.


Tykkään käydä neuvolassa ja odotan innolla aina lapsen uusia mittoja, mutta tämä puoltoistavuotiskäynti oli mielestäni suhteellisen turha, vaikka lääkärikäyntikin oli. Todettiin vain kaiken olevan ok. Ainoa asia mikä minua jäi häiritsemään oli puhe. Kerroin kuinka lähipiirissämme eräs lapsi alkoi puhumaan "vasta" melkein kaksi ja puolivuotiaana. Ja muistan kuinka hänelle oli vaikeaa kun kaikki yrittivät kokoajan saada sanoja ulos hänen suustaan. Painostamalla. Mielestäni se ei ole hyvä tapa, enkä siksi ole itse ottanutkaan stressiä O:n puhumattomuudesta. Hänkin kuitenkin tuottaa omaa puhettaan aika paljon. Lääkäri sanoi vaan "Kyllä minä kaksi vuotiaaksi annan teille aikaa, sitten täytyy alkaa miettimään puheterapiaa." No way! O alkaa puhumaan sitten kun alkaa, en halua painostaa häntä siihen jatkuvasti.




Luonnetta pojalla on paljon. Sen hän on varmasti perinyt minulta. Kyllä tulee itkupotkuraivarit jossei saa haluamaansa. Hän on hirveä herkkumonsteri. Tiedän senkin olevan hieman omaa tyhmyyttämme kun olemme hänelle antaneet keksiä yms. Nyt sitä onkin sitten alettu rajoittamaan kunnolla. Tosin pojalle riitää kyllä banaanit pöydällä herkuksi. Nekin on siirretty kaappiin piiloon, koska muuten niitäkin pitäisi syödä kokoajan.


Nukkuminen O:lta sujuu luojan kiitos jo paremmin. Illat ja yöt helpottuivat huomattavasti kun jätimme tuttipullon pois n. kaksi kuukautta sitten. Nyt saamme ajoittain nukkua kaikki jopa kokonaisia öitä. Niinä öinä kun O herää hänen itkunsa on usein sellaista kipuitkua ja kun hän saa ilmaa ulos jostain suunnasta hän rauhoittuu. Olenkin huomannut maidolla olevan vaikutusta asiaan. Olemme jo jonkin aikaa antneet hänelle laktoositonta, mutta siitäkään ei ollut apua. Nyt vaihdoimme senkin kaurajuomaan pari päivää sitten ja viime yö meni loistavasti! Neuvolassa kun puhuin aiheesta heitä ei liiemmin tuntunut kiinnostavan, käskivät vain itse kokeilla. Niin ja pullon poisjättämisen jälkeen O alkoi nukahtamaan itsekseen sekä päivä- että yöunille. Se jos mikä helpottaa myös!


Millaisia teidän puoltoistavuotiset on?


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

#ootd

Viime lauantaina pääsin lähtemään äitini ja kummitätini kanssa heidän serkkunsa valmistujaisiin. Olin innoissani juhlista sillä siellä oli sukulaisia, joita en ollut nähnyt vuosiin. Valehtelematta yli viisi, ehkä jopa kymmenen vuotta, oli ehtinyt vierähtää edellisestä tapaamisesta. Intoa piukassa olin myös siitä kun oli syy pukeutua hieman juhlavammin. Kyllä, minulle tämäkin asu on juhlavampi, toisille varmasti ihan arkinen yhdistelmä. "Jakkuna" pääsi toimimaan tuo ihanan vaaleanpunainen tekonahkatakkini, jota hehkutin Oi kesä tule jo! -postauksessa. Toppi on itseasiassa samanlainen kuin minulla oli edellisissä asukuvissa mustavalkoraidallisena. Tätä mustaa kuitenkin lainasin naapurilta, kiitos siitä! Kengät lainasin myös pelastavalta enkeliltä. Tosin nämä kengät minun on kotiutettava omaksikin jos tulee vastaan jostain H&M:stä. Maailman parhaat jalassa! Sanon minä joka valittaa korollisista kengistä yleensä tunnin jälkeen. Nämä teki mieli laittaa jalkaan vielä aamullakin. 

Mitäs tykkäätte asusta?


Kuvissa mun pituus ei ehkä näy, mutta kyllä sain monia ihmetyksiä aikaan pituudellani. Noiden kenkien kanssa mittaa taisi olla lähemmäs 190cm. Vaikken ihan mallien mittainen olekkaan niin nuorempana pituuteni ahdisti joskus. Nykyään tykkään siitä ja olo on kyllä paljon itsevarmempi korkojen kanssa. Ehkä tämä naiseuteni täältä on pikkuhiljaa kuoriutumassa.


Housut, kaulakoru ja korvikset (samanlaiset kun kaulakoru) Seppälä
Takki Bershka
Paita Vero Moda
Kengät H&M
Kello Bijou Birgitte
Rannekorut Pieces?


sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

1/7

Elikkäs viikkokatsausta kesäkiri treeneihin!
Treenit 6/7 (6/49)
Lihaskunto 2/3
Lenkki 3/2
Ryhmäliikunta 1/2

Treenejä kertyi yhtä vaille tavoite, annettakoon se vielä anteeksi näin ekalla viikolla. Tsempataan sitten ens viikolla yks ylimääräinen treeni. Huomiselle oonkin kaavaillut jo ryhmäliikuntaa ja salitreeniä. Kirjoitin edelliseen postaukseen viikkotavoitteeksi kolme salitreeniä, korjaan kuitenkin sali=lihaskunto. Tällä viikolla en nimittäin saanut vielä itseäni salille nostamaan rautaa. Kuitenkin tein kotona kaksi rankkaa lihaskuntotreeniä. Toinen pelkille vatsalihaksille ja toinen kokonaisvaltaisemmin koko kropalle. Niinkuin näkyy, lenkkeily innosti eniten tällä viikolla. Tein perjantaina tehokkaan lenkin isojen vaunujen ja Oltsun kanssa. Kuulokkeet päässä kävelin aina yhden biisin ja juoksin seuraavan. Lenkin jälkeen pysähdyttiin lähipuistoon ja kotona tein vielä tuon viikon toisen lihaskunnon. Viikon ainoa ryhmäliikunta oli tällä kertaa ennemmin kehonhuoltoa BodyBalance tunnilla. Ah, mä niin tykkään siitä. Kävisin varmaan joka päivä kun olisi mahdollista.
Minkäslainen liikuntamuoto teitä miellytti tällä viikolla?

torstai 16. huhtikuuta 2015

Minä olen oikea nainen

Aluksi, lukiessani Iinan aloitetta tähän haasteeseen, luulin ettei minulta tulisi tekstiä kyseiseen aiheeseen. Kunnes tänään sivusilmällä luin jonkun #oikeanainen tekstiä. Haluan itsekin osallistua haasteeseen kirjoittaa minusta ja naiseudesta. Tästä tekstistä ei varmastikkaan tule selkeä tai varsinkaan helpolukuinen. Kirjoitan vain tunteella tämän jutun. Toivottavasti joku jaksaa lukea ja yrittää ymmärtää naiseuttani.


Naisellinen ei varmastikkaan ole se sana jolla minua kuvailtaisiin ensimmäisenä. Riippuu tietenkin siitä mikä on naisellista. Mun juttu ei oo korkokengät, oon tennarityttö henkeen ja vereen. Kuten tuolta sivupalkin esittelyboksistakin ilmenee. Mulla on kolmetoista paria Converseja ja niiden lisäksi monta muuta tennari-/lenkkariparia. Usein kyllä mietin ääneen sekä itsekseni, että tarvitsisi ostaa seuraavaksi jotkin naiselliset kengät. Viime talvenakin ostin kolmet ei tennarit, mutta niistäkin jokainen pari on melko kaukana sirosta, korollisesta tai naisellisesta. Meidän eteisestä löytyy tällä hetkellä kolmet korolliset kengät ja niistä kaksia olen käyttänyt vain kerran. Ja ne useammin käytetyt näkyivätkin Tuulettumassa -postauksessa. 


Tämä haastehan tavallaan lähti liikkeelle siitä jutusta. Minulla ei ole isoja sellaisia. Nuorempana se harmitti/hävetti, raskausaikana iloitsin turvonneesta rintavarustuksesta, mutta nykyään pidän pienistä rinnoistani. Ne riittävät minulle. Olen sinut oman kroppani kanssa, osittain luulen sen johtuvan vuoden takaisesta urheilun aloituksesta. En tiedä häpeilisinkö taas itseäni jos lihoisin kymmenen kiloa ja maha olisi isompi kuin tissit. En tiedä todellakaan, mutta nyt olen iloinen tästä kehosta joka minulla on.

kuva Lila


Palatakseni niihin tennareihin. Rakastan mekkoja ja juhlia. Tai juhlia siksi että saa syyn pukeutua mekkoon. Mun ikuinen ongelma niiden mekkojen kanssa on kengät, yllättäen. Joudun etsimällä etsimään juhlakenkiä, enkä koskaan löydä mukavia nättejä kenkiä. Onko se edes mahdollista? Viime kesänäkin etsin korkokenkiä eräisiin häihin. En löytänyt mitään! Tuolloin suurimmaksi ongelmaksi koitui koko. 39 oli liian pieni ja 40 iso, minun korkokenkieni koko tulisi olla 39,5 riittävän tiukka, jotta pysyy jalassa. Hyvin usein kuitenkin päädyn kuitenkin niihin tuttuihin ja turvallisiin Converseihin, kuten vajaa kaksi vuotta sitten ystävämme ylioppilasjuhliin mennessämme.


Nätit paidat, tiukat farkut, hameet ja hienot neuleet. Osittain joo, joskus ei. Yläasteen aikaan minulla oli usein kausia jolloin pukeuduin jostain erittäin päättömästä syystä poikaystäväni vaatteisiin (toivottavasti en löydä tästä kuvia teille) ja ostin jopa itse jotain vaatteita miesten puolelta. Lieneekö tuo sitten johtunut siitä, että kaveripiiriini kuului enemmän poikia kuin tyttöjä. Olen aina tullut toimeen paremmin tuon vastakkaisen sukupuolen kanssa. Joskus mun paras lenkkikaverikin oli poika, eikä meillä ollut mitään kaveruutta suurempaa, eikä edes yhteistä urheiluharrastusta, jonka takia olisimme lenkkeilleet. Oli vain ne pitkät kävelylenkit koirien kanssa. Juoruttiin ehkä kuin tytöt mutta ne oli niin mukavia lenkkejä! 

Niinkuin olen aiemminkin sanonut, en meikkaa joka päivä. En edes aina kun menen kaupungille. Siihen on ehkä tulossa muutos lähiaikoina, mutta kerron myöhemmin siitä lisää. Hiukset ja kynnet on kyllä se mun juttu. Se mun naisellinen juttu. Ja hiuksiin etenkin kaipaan muutosta tasaisin väliajoin. Siksi olenkin maailman huonoin kasvattamaan hiuksia kun haluan usein että myös se malli muuttuu. Noista kynsistä olenkin kirjoitellut hiljattain. Jos olisi ylimääräistä rahaa enemmän minulla olisi luultavasti geelikynnet. Kävisin joko liikkeessä ottamassa tai hankkisin välineet itselle. Tykkäisin kyllä näperrellä vaikka tuntikausia kynsiä itselle ja toisille.

Minä olen oikea nainen...
...joka mieluummin valitsee Converset kuin korkokengät
...joka saattaa pukeutua poikamaisesti.
...jolle hiukset on tärkeämpi kuin meikki.
...joka voi kuluttaa kynsienlaittoon monia tunteja.
...joka rakastaa pukeutua mekkoihin, muttei osaa tehdä sitä arkena.

Kiitos nam.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Seitsemän viikon kesäkiri

Lähden mukaan seitsemän viikon kesäkiriin, Essin inspiroimana. Oon vähän myöhässä kun eilen oli eka päivä, mutta meille tuli sunnuntai iltana oksutauti kylään. Tänään kuitenkin kykenee jo lähtemään kevyelle kävelylenkille. Pakotan myös J:n ottamaan tänään ennen kuvat musta.

Mun tavotteena näille seitsemälle viikolle on jättää turhat herkut pois. Mulla on paha tapa ottaa aina jotain hyvää kahvin kanssa ja siitä on nyt päästävä eroon! Treeneihin kaavailin kaksi kävely/-juoksulenkkiä per viikko, kolme salitreeniä sekä kaksi ryhmäliikuntatuntia. Elikkäs se tarkottais seitsemää treeniä per viikko. Teen kyllä mielummin niin, että kahtena päivänä kaksi treeniä, jotta jää sitten kunnon lepopäiviäkin. Painon kehitystäkin aion seurata, mutten aio asettaa siihen mitään tavoitetta. Teen sunnuntaisin/maanantaisin sitten viikkokatsauksen kuinka on mennyt. Laitan kaikki tähän liittyvät postaukset tägin #summerbody alle, niin ne on sitten helppo löytää.

Oletteko te aloittaneet jonkinlaista kesäkiriä?

Loppuun eilen aamulla otettu kuva, niinkuin näkyy olotila ei ollut ihan sieltä parhaimmasta päästä.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kuinka hyvin ne kesti?

Nimittäin ripsienpidennykset. Otin kuvat aina viikon välein näiden ottamisen jälkeen. Kolmen viikon kohdalla jatkeet alkoivat olla jo aika harvassa, kuitenkin niin että kehtasi vielä kaupungilla käydä. Jouduin vähän miettimään huollatanko näitä vai en. Kesäkuun alussa tahdon ainakin minulla olevan ripset, mutta myös toukokuun alussa on spessumpaa menoa jolloin olisi kiva taas näyttää huolitellulta. Tämän toukokuisen tapahtuman vuoksi päätin huollattaa näitä ja todennäköisesti kesäkin menee näiden kanssa.

Onko näissä ollut mun mielestä huonoja puolia? On, koska ei saa hangata silmiä. Oon kova hinkkaan silmiäni ja tässä on kyllä ollut opeteltavaa. Myös suihkussa unohtuu joskus kasvoja kastellessa, että ai niin hitto eihän näin pitäny tehä. Näistä pikkujutuista huolimatta ripsissä on enemmän plussia kuin miinuksia.

Sen pidemmittä puheitta ne kuvat:


Niinkuin tuostakin näkee mulla lähti ripsiä paljon enemmän vasemmasta silmästä ja sen todellakin huomasi viimeisen viikon. Huolto tehtiin siis vasta neljä viikkoa ja kolme päivää ekasta laitosta. Kaiken kaikkiaan nää pysyi mulla mun mielestä todella hyvin kun on kuullut paljon kavereilta kuinka viikon jälkeen näyttää jo rumalta ja toinen kävi huollossa alle kolmen viikon välein. Olen onnekas tästä hyvästä ripsientekijästä! :) Laitan vielä kuvaa silmät auki, eihän kukaan ihmisten ilmoilla ripsiään näyttele suljetuilla silmillä. :D


Tässä kolme viikkoa laiton jälkeen. Olen pahoillani rehottavista kulmista, joista halan taas paksummat.

Kuinka hyvin teillä pysyy ripsienpidennykset?


torstai 9. huhtikuuta 2015

Kynsilakkakausi on täällä taas

Oon tosi kausittainen kynsienlakkaaja. Saatan olla pitkiä aikoja ilman ja sitten tulee taas pitkä jakso jolloin kynnet on kokoajan lakattuna. Nyt on taas ON-vaihde päällä. Sen aiheutti se, kun tilasin LR:ltä mulle täysin uuden tuttavuuden, nimittäin tuoksuvan kynsilakan. Levittäessä haju oli normaali kynsilakankäry, mutta kuivuttuaan lakka tuoksui kevyesti mansikalta. Ootteko te törmänneet jo tällaisiin tuoksuviin lakkoihin?




Tuosta tuoksuvasta lakasta mulla ei oo kuvia, mutta viime viikonloppuna yritin tehdä hauskaa pääsiäislakkaa. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut  niin kiva kuin ajattelin, joten vedin sitten vaan kirkkaan geelilakan kynsiin.



Sitten maanantaina bongasin Lilan Instasta hauskan ja helpon lakkauksen ja vedin tämän sitten geelilakan päälle. Tosin mun värit on paljon ankeemmat, mutta tuli näistä silti ihan hauskat. Käytin Mavalan Liverpool ja New York lakkoja. Mun ja Mavalan suhde on ollut pitkä ja mulla on muutamia Mavalan lakkoja. Ne vaan on mun mielestä tosi helposti levittyviä ja kestäviä. Vihaan vaan normilakkauksessa aina sitä kuivumisen odottelua. Näitäkin varjelin lähemmäs kaksi tuntia ja silti niihin tuli jostain kangaskuvioita yms. joten vedin päälle vielä kirkkaan geelilakan. Mitäs tykkäätte?




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Mummulassa

Kiva olla reissussa, mutta on kyllä kiva olla nyt taas kotonakin. Oltiin tosiaan pari yötä mun vanhemmilla. Ei oltukaan hetkeen ehditty sinne koko perheen kanssa. Oon kyllä löytänyt niin hyvän miehen kun hän viihtyy hyvin mun perheen kanssa ja auttaa kaikessa mahdollisessa. Nytkin kyläilyn päätarkoitus oli J:n apu puuhommissa ja niitä nuo muut tekivätkin jonkun verran.



Parasta näissä kyläilyissä on yhteiset ruokailuhetket, pelit ja O:n hoitoapu. Yhteiset ruokailuhetket jäävät meillä arkena kovin vähiin J:n vuorotyön vuoksi. On niin mukava istua isolla porukalla kaikki yhdessä pöydän ääreen. Ja meillä on tapana pelata aina jotain, joko syömisen yhteydessä tai sen jälkeen sekä iltaisin. Yleisimmät pelit ovat yatzy ja ristiseiska. Tällä kertaa pelasimme myös Scrabblea ja Sellaista sattuu!. Tuo sellaista sattuu on aika hauska koko perheen peli. Ootteko muut pelaneet koskaan? Ja Scrabble oli tällä kertaa erityisen kiva, koska mulla sattui sujumaan sanojen muodostus erikoisen hyvin. psst... oon maailman huonoin häviäjä :D



Tää ei ollut kyllä se paras hetki


Kotikylän vierailulla ehdimme käymään joka päivä myös O:n isomummulla ja näkemään paristi lapsuudenystävää kenen kanssa ollaan lähennytty uudelleen lapsien myötä. Hän on kyllä tärkeä ystävä vaikka liian harvoin nähdäänkin. Hänen kanssa on leikitty barbeilla ja toilailtu teininä. Ja nyt me ollaan jo mukamas aikuisia ja meillä on omat lapset. Hassua.



Joka kerta kun käydään mun vanhemmilla pakotan mun pikkusiskon "kampaajantuoliin". Tykkään todella paljon laittaa toisten hiuksia ja siskoni hiukset ovat aivan ihanan pitkät. Selaan aina Pinterestistä kaikkia uusia ideoita, joita kokeilen hänelle. En malta odottaa veljemme kesällä olevia rippijuhlia kun saan tehdä kunnon prinsessakampauksen neidille. Mun haaveammatti on nuorempana ollut kampaaja. Ehkä vielä joskus.




Lähipäivinä luvassa postausta mm. siitä kuinka ripset kestivät ja kynsijuttuja. Stay tuned! Loppuun vielä se hehkein olotila kyläilyreissulta.


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Tuulettumassa

Tässä parin päivän aikana ei varmasti oo keneltäkään jäänyt ymmärtämättä minun olleen yksin kotona perjantaista saakka. Syy tähän oli eilinen äitien virkistysilta. Odotin tätä iltaa alkuviikosta innolla, mutta perjantaina fiilikset laskivat kun flunssa iski päälle. Koko eilisen päivän möllötin kotona, pesin pyykkiä ja tuijotin netflixiä, eikä ollut yhtään menohaluja. Onneksi kuitenkin suihku, hyvä musiikki ja laittautuminen sai fiilikseni nousemaan ja minulle tulikin kiire vaatteiden kanssa kun kello oli pyörähtänyt tunnin sijaan kolme eteenpäin. Onneksi meikki ja tukka olivat kanssani yhteistyökykyisiä, joten ainoa ongelma jälleen oli vain asu.


Onneksi tuo föönauksenjälkeinen leijonanharja kesyyntyi helposti. Kuten seuraavasta "meikkikuvasta" kaikki varmasti huomaavat, en ole mikään meikkitaiteilija. Suoraan sanottuna olen täysi tohelo hommassa. Tyydyn siis hyvin vähään meikin kanssa ja mulle tukka on paljon tärkeämpi, sen on oltava tiptop, eikä vähän sinnepäin.


Ja nämä asukuvat WAU! Surkeasta sisätilasta ja kiireestä huolimatta nämä kaksi seuraavaa olivat ainoat asukuvat. Ystäväni on huippu! Ei tarvinnut suurempia selittää millaiset kuvat halusin. Mun mielestä aika buenot kuvat olosuhteista riippumatta.


Bleiseri Me&i
Paita Vero Moda
Farkut Pimkie
Kengät Skopunkten


Okei, ehkä jälkimmäisessä olisi voinut olla pärställä jokin hymyn tapainen. Ei tartuta kuitenkaan pikkujuttuihin. Meillä oli siis 20.30 pöytä varattuna Inezistä. Ystäväni oli käynyt siellä aiemmin, mutta mä en. Olen kyllä sinne aiemmin halunnut viime syksyisen Madridin reissun jälkeen, nimittäin siellä meillä jäi syömättä tapaksia.

Listalta päädyttiin valitsemaan juomaksi Sangriaa ja ruuaksi Tortilla Española (espanjalainen perunasipulimunakas), Perunat & Aioli & Mojo Rojo, Mojo Rojo Pintxos, Tom Yam Chilikatkaravut. Tortilla oli pettymys Madridin reissun jälkeen ja pintxosit oli vähän mitäänsanomattomat. Perunat ja katkaravut tosin korvasi muiden puutteet mennen tullen ja niistä jäi sooseja sen verran lautasille, että tilasimme lopuksi vielä leipäkorin, jotta saisimme maukkaat soosit syötyä. Jälkkäriksi tilasimme Churroja suklaan kera ja ne olivat myös hieman pettymys. Olis pitänyt ottaa hyvältä kuulostava Valkosuklaa-Chilipiirakka. Jäipähän jotain vielä ensikerrallekin.



Tykkäsin tästä hauskasta menu/tilaustavasta. Tuosta lappusesta ruksitettiin vaan kaikki mitä haluttiin. Varmaan paljon helpompi tapa tarjoilijoille kun ei tarvitse odotella pöydän vieressä ja rustata tilausta ylös. Vähäisestä vuorovaikutuksesta tarjoilijoiden kanssa huolimatta asiakaspalvelu oli oikein hyvää. He naureskelivat meille,kun lautaset oli tyhjiä leipäkoreja odotellessamme ja hädissämme pidettiin lautasista kiinni kun yrittivät viedä meidän sooseja pois. :D




Ruokailun jälken oli(n)mme niin väsyneitä, että kävimme vain yksillä ystäväni tutun uudessa istuskeluravintolassa. Olimme meillä jo puolenyön aikoihin. Tosin mm. höpötimme ja katselimme vanhoja kuvia niin että kello oli nukkumaan mennessämme jo kaksi. Kaikin puolin ilta oli mukava, harvoin enää edes kaipaan mitään baarissa siiderien kittaamista ja tanssimista. Joskus sekin tekee hyvää, mutta tällä kertaa tämä oli oikein mainio vapaailta!

Oletteko te käyneet Inezissä?

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Yksin kotona

Tyhjentäessäni kameran ja nähdessäni nämä kuvat tuli ikävä mun vauvaa. Voiko olla söpömpää? Ja noi Newbien pöksyt harmittaa niin paljon, ei ole mistään muista housuista kuluneet polvet puhki. Harmitus johtui siitä ettei saanut koskea kameraan. Tuota tirriäistä on erittäin haastavaa kuvata kun kamera kiinnostaa niin paljon.

Nyt mun on kyllä alettava valmistautumaan iltaan. Onneksi särkylääkkeet helpottavat oloa huomattavasti. Oli vain pakko tulla näyttämään teille näitä kuvia. :) Onneksi saan mun miehet huomenna takaisin kotiin. Vaikka on kyllä ollut mukavaa katsoa rauhassa Netflixiä, polttaa kynttilöitä matalalla ja jättää tavaraa sohvapöydälle ilman, että joku nappaisi ne samantien.