lauantai 3. joulukuuta 2016

Handmade with love

Kävin pari viikkoa sitten Suomen Kädentaito messuilla, kaikkina kolmena päivänä. En tiedä miksi en ole aiemmin käynyt noilla messuilla. Nähtävää oli paljon ja liikaakin. Mun mielestä ne sais alkaa jo torstaina niin ehtis paremmin käydä kaiken läpi. Toisaalta saman asian ajaisi kun pääsisi rauhassa ilman lapsia. Perjantaina mulla oli molempien poikien lisäksi kahdet lisäkädet, onneksi. Yksin en olisi sinne väenpaljouteen lähtenyt poikien kanssa. Lauantaina sitten pääsin kahdestaan tätini kanssa muutamaksi tunniksi rauhassa kiertelemään. Sunnuntaina sitten kävin vain pikaisesti noutamassa arvontavoiton ja moikkaamassa yhtä kaveria. Ensi vuodeksi varasin jo koko viikonlopun vapaaksi. :D



Keskeneräisenä on tällä hetkellä aika monta työtä. Tekeillä on parikin eri mattoa. Vaalea tosin valmistui jo. Otin näitä kuvia jo jokunen päivä sitten.

Tämä A:lle tuleva hupparikin on jo paria kerrosta, nappeja ja päättelyä vaille valmis. Ne ärsyttävimmät hommat jää aina roikkumaan. Varsinkin tämän työn kohdalla kun pääteltäviä lankoja on enemmän kuin yksi. Ps. Vihaan myös nappien ompelua. Saa nähdä ehtiikö Tämä A:n käyttöön ollenkaan.


Minä vannoutunut virkkaaja aloitin neuletyön ensimmäistä kertaa sitten yläasteen, paitsi jos muutama käsivarsineulontatyö jätetään pois laskuista. Etsin koko syksyn mieleistä neuletakkiin tuloksetta. Messuilla päätin tehdä sellaisen itse ja ostin langat. Aloitin tämän neulontaurani melko pienestä työstä.



Siinä vain muutama keskeneräinen työ. Näiden lisäksi mulla on muutama jouluhomma tekemättä, kylppäriin pitäisi ainakin pari koria saada aikaiseksi. En vaan tykkää nykyään virkata koreja sen ärsyttävän käännös kerroksen takia. :D

Onko muilla liikaa inspiraatiota?

perjantai 2. joulukuuta 2016

Arjen helpottaja

yhteistyössä Ipanainen

Kaikki alkoi kesäkuisten treffeiltä pari kuukautta sitten. Puhuin mammakavereille kuinka A vaatii aina syliä ja huomiota silloin kun olen yksin hänen kanssaan. Varsinkin jos pitäisi laittaa ruokaa tai viedä pyykkejä kuivumaan. Olin jo aiemmin miettinyt kantoreppua, valittelin siinä lajitovereille kuinka kalliita ne ovatkaan. Maksappa nyt reippaasti yli satku jostain kapistuksesta, mikä ei välttämättä edes vauvaa miellytä. Eräs porukastamme sitten mainitsi Tampereelta erään paikan mistä pystyy vuokraamaan kantovälineitä.

En ihan tarkkaan muista kauanko meni noiden treffien jälkeen kunnes laitoin viestiä kantovälineitä vuokraavaan paikkaan. Aika pian kuitenkin haettiin reppu, Tula, pariksi viikoksi kokeiluun. Vuokraaminen oli yllättävän halpaa siihen nähden mitä häviäisi jos ostaisi repun eikä vauva viihtyisikään siinä. Tuolle kaksiviikkoiselle osui sopivasti laivareissu ja I love me -messut. Molemmissa Tula oli mainio apuväline. Sitä kokeilivat minun lisäkseni myös mummu sekä isi. Kenelläkään ei ollut huonoa sanottavaa.



Vaikka kantaminen oli helpoin ratkaisu laivalla sekä messuilla niin iso apu se on arkipuuhissakin. Vilkkaan isoveljen kanssa on miellyttävämpi mennä puistoon kun pikkuveli on repussa, eikä tarvitse raahata vaunuja perässä ja olla vähän väliä hytkyttämässä. Ruuanlaitto on mukavempaa kahdella kädellä vauva repussa, kuin yhdellä kädellä vauvan huojuessa toisella kädellä. Silloin tällöin A tietysti kaipaa ihan muuten vain läheisyyttä ja nukahtaa reppuun päästyään. Ihan joka kerta ei hänkään meinaa viihtyä, Kädentaitomessuilla jouduin jonkun aikaa kävelemään edestakaisin hiljaisella käytävällä, jotta herra rauhoittui ja nukahti. Silloin saattoi tietysti jo pelkkä hälinä häiritä eikä niinkään olinpaikka.

Vuokrajakson päätyttyä jaksoin hieman etsiä netistä käytettyä Tulaa. Lopulta totesin ostavani mieluummin uuden kuin melkein samalla hinnalla käytetyn. Sitten piti päättää vain kuosi ja se olikin vaikeaa. Jos J ei käyttäisi reppua niin mun valinta ois ollut Bliss Bouquet -kuosi ajattelin kuitenkin hieman häntäkin ja valitsin hieman neutraalimman kuosin. Tämä oli myös muutamien läheisteni valinta mun kahdeksasta vaihtoehdosta.



Myös Ipanaiselta pystyy vuokraamaan repun kokeiluun ennen ostopäätöstä. Tää on todella helppo käyttää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kantiovyö kiinni ja kiristys. Vauva kyytiin ja olkahihnat harteille, niskaremmi kiinni ja olkahihnojen kiristys. Ei voisi paljon helpompaa olla. Tässä standardikokoisessa Tulassa on painosuositus 7-20 kg, mutta pienempääkin vauvaa voi kantaa vauvatuen avulla. Meidän esikoinenkin menee repussa vielä oikein hyvin painonsa puolesta, tokikaan paneeli ei ihan riitä polvitaipeesta toiseen. Ei kuitenkaan olla isompaa kantamassa niin paljoa, että oltaisiin ostamassa reppuun jatkopaloja. Sekin on pelkkää plussaa kun kuoseja on valittavissa monta erilaista, varmasti löytyy jokaiselle mieleinen.

Voin lämpimästi suositella Tulaa. Meillä tämä on päivittäin käytössä ja tykätään paljon! Kysykää ihmeessä jos minulta jäi jotain olennaista kertomatta.


lauantai 5. marraskuuta 2016

Ihana ilma ja Ihanat pipot!

Yhteistyössä Superyellow

Oon ollut viime aikoina todella väsynyt, mutta tuo maahan ilmestynyt ohut lumipeite, kirkas auringonpaiste ja pikku pakkanen piristää kummasti. Sopivasti näille keleille meille tuli eilen postissa uudet pipot. Yllättäen värivalinta oli keltainen. Ennen lapsia en tykännyt keltaisesta yhtään ja nykyään se on yksi lemppareista. Ja yleensä aina jos vaihtoehtona on keltainen niin valitsen sen, varsinkin O:lle.

Superyellow on mulle uusi tuttavuus, joka löytyi I Love Me -messuilta. Heidän pisteellä oli kova kuhina ja pipot jo aika vähissä sunnuntai-iltapäivällä. Itsekin olin jo niin väsynyt etten jaksanut enää keskittyä valitsemaan pipoja. Pipot jäi kuitenkin harmittamaan niin laitoin seuraavalla viikolla Superyellow:lle viestiä.


Tilattiin kolme pipoa mulle, J:lle ja O:lle. Sekoilin kuitenkin kokojen kanssa niin pipo olikin sopiva A:lle. Tätä pipoa ei ole O:n kokoisena, mutta hän saa valita jonkun muun mieleisensä pipon.


Näissä meidän pipoissa on puolet villaa ja puolet akryyliä. Valikoimasta löytyy myös merinovillaisia pipoja. Eri malleja on monia ja mä vielä mietin jotain tupsutontakin mallia itselle. Myös rusettisomisteiset on nättejä. Te lukijat saatte -20% koodilla november20 alennus on voimassa marraskuun loppuun. 

Onko Superyellow ennestään tuttu? Kerro mulle mikä on sun lempparimalli?


sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Perjantai kuvina

Aamu alkoi puol kasin aikaan. A saa aina ensimmäisenä päivävaatteet päälleen, koska kapalopussi riisutaan heti ettei se ehtisi saamaan pukluja päälleen.

Joka aamu toistuu melkeinpä sama kaava;
A:lle leikkimatto keittiön lattialle
O pyytää sata kertaa aamupalaa ja syliin samalla kun keitän puuroo tai teen leipiä. Ja jokaikinen kerta kun mä viimein istahdan alas syömään niin A kyllästyy.




Puurossa oli kyllä marjoja. Mulla on tosi vaihteleva suhde ton puuron kanssa. Nyt on taas huonompi vaihe menossa, enkä meinaa saada puuroa alas. Tämäkin jäi osittain syömättä kun unohdin sulattaa marjat niin sehän oli heti kohta kylmää. Kahvinkin juon nykyään usein mustana, silti sekin on kylmää... Taustalla toi ihana paperisotku, joka odottaa edelleen järjestämistä.


O halus multa mustikan ja puras sitä vissiin suu auki niin sitä oli mun vaatteilla ja pöydässä. Onneks ei ollut mitkään lempparivaatteet päällä.

Aamupalan jälkeen tehtiin aamupesut ja kulutettiin kylppärissä varmaan yli puoli tuntia siivousinspiraation iskiessä.


Kympiltä lähdettiin vikaa kertaa Tulan kanssa ulkoileen. Meillä oli se lainassa Tampereen Napapiiriltä kaks viikkoo ja rakastuin kyllä ihan täysin. 

Tunnin pästä tultiin väsyneinä ja nälkäisinä sisälle. Mulle eilistä kanaa ja riisiä. Oltsulla oli kanan sijasta kalapuikkoja. 



Syömisten jälkeen pitikin valmistautua lähtemään palauttamaan Tula, ennen J:n töihin menoa. A jatkoi ulkoiljn jälkeen uniaan, herätettiin hänet vain syömään ennen liikkeelle lähtöä. Jossain kohtaa O keksi mennä vauvan sänkyn...


Repun palauttamisessa vierähti tunti. J jatkoi töihin ja mä yritin vähän siivota ennen ystävän kyläilyä. O:lta jäi päiväunet välistä.  Meno olikin sitten kolmesta kuuteen sen mukaista. Ystäväni näki sopivasti uhmaikäisen parhaat puolet. Alla olevassa kuvassa on huulirasva kauniisti peiliin levitettynä. Vieraan ollessa kävin viemässä pyykkiä kuivaushuoneeseen ja syötin A:lle päivän porkkanat ja bataatit. Siinä hieman ennen kuutta tehtiin ruoaksi nuudelia ja soijakastiketta. O tosin oli niin väsynyt, ettei ruoka paljon maistunut. 



Ruoan jälkeen laitoin O:lle päivän Pikku Kakkosen. Lastenohjelmien aikana sain A seuranani viikattua puhdaspyykkivuoren ja pestyä huulirasvat peilistä.


Jospa muistaisin seuraavan mahdollisen vauvan kohdalla, ettei tämän kokoisia bodeja kannata enää bankkia valkoisena. A:lla on varmaan about kymmenen valkoista odya. Katsotaan miltä ne näyttävät parin kuukauden soseiden syömisen jälkeen. 



Lastenohjelmien jälkeen vein pojat kylpyyn. Laitoin A:n nukkumaan ja annoin O:lle vielä iltapalaa. Ennätyksellisesti molemmat oli nukkumassa ennen yhdeksää ja J vielä töissä. Mä levitin joogamaton, sytytin tuoksukynttilän, suihkautin magnesiumia (ei muuten sovi tää versio herkkäihosille) ja nautin hiljaisuudesta.

Yleensä O ei mene noin aikaisin nukkumaan niin jo oli J ihmeissään kun tuli töistä. Alettiin katsoa Downsiftaajat -sarjaa ja yhdentoista jälkeen mentiin nukkumaan.


Sellainen päivä meillä oli perjantaina. Ihanne ois tietty ulkoilla kahteen kertaan, mutta aina ei vaan ehdi tai jaksa. Varsinkaan nyt kun tulee niin aikasin pimeetä. Ens viikolla kuulemma pitäis tulla lunta, ois kyllä kiva niin vähän valostuis. 

Tykkäättekö näistä päivä kuvina -postauksista?

torstai 27. lokakuuta 2016

I love me - lempparit ja löydöt

Sunnuntaina kävin messuilemassa äitini ja A:n kanssa. Viimeinen päivä oli siitä hyvä, että matkalla pystyi selailemaan blogeista jo messuilla käyneiden vinkkejä. Mulla ei oikeastaan erityisempiä tarpeita ollut. Etukäteen olin päättänyt ostaa kookosöljyä, muut olivat sitten heräteostoksia. Kamera roikkui kyllä kaulassa miltei koko päivän, ihan kaikkea ei kuitenkaan ehtinyt kuvaamaan kun mukana oli tuo pieni. Onneksi äidistä oli iso apu niin sai suht hyvin katseltua kaiken mielenkiintoisen. Tässä nyt muutama kuva ja sana niistä mielenkiintoisimmista jutuista.


Aikalailla ensimmäisenä pysähdyttiin Ginger peoplen kohdalla. Muistan viime vuodelta myös nämä tuotteet hyvin ihanan palvelunsa puolesta. Meitä palveli neljä ellei viisi henkilöä tuona lyhyenä aikana, jonka vietimme heidän pisteellään. Palvelu oli tänäkin vuonna loistavaa ja maistelimme kaiken mahdollisen. Mukaan lähti molemmille inkiväärimehua ja -levitettä. Tuota inkivääriolutta hieman ihmeteltiin, miksi se on olutta kun se oli alkoholitonta eikä maistunut yhtään kaljalta? :D Hyvää se jokatapauksessa oli.


Sokos hotel Presidentin pisteestä olin lukenut automatkalla. Huoneet olivat kyllä viihtyisän näköiset. Eniten silmääni miellytti tämä yllä oleva valaisin satumetsä teemaisessa huoneessa. Presidenttiin on kyllä joskus päästävä yöpymään. Olisi kyllä vaikea valita mihin teemaan haluaisi sukeltaa majoittumisen ajaksi. Toisaalta hiljaisuus kuulostaisi ihanan rentouttavalta, mutta O saattaisi ihastua satumetsä teemaan. Alla oleva suloinen ryijy löytyi hiljaisuus huoneesta.





Jungle juice barissa ei pysähdytty, mutta ohittaessamme sen kuva oli pakko ottaa. Tuo heidän alueensa oli musta aivan mahtava. Olispa kiva somistaa terassi kesällä samanhenkiseksi.


Tämä Biancaneven takki jäi kyllä mieleen pyörimään. Burgundy miellyttää mun silmää taas näin syksyn tullen. 


Tässä oli myös miellyttävä piste. Ulkoasu herätti mielenkiintoni jo kauempaa. Kuuntelin lumoutuneen heidän konseptistaan ja haaveilen pääseväni tuollaiselle Wellness-lomalle. Se tekisi kenelle tahansa hyvää, mutta erityisesti mulle tämän vauva-arjen keskellä. Jospa mä alkaisin säästämään tällaista lomaa varten.


Snap -proteiinikeksit oli mulle ihan uus tuttavuus. Maku oli kyllä hyvä. Pisteellä oli kova tungos, mutta näin jälkeenpäin googletellessa keksit on myös gluteenittomia. Tykkään melkein aina kahvin kanssa ottaa jotain makeaa. Ehkä nää ois hyvä korvike peruspullalle tai suklaalle. Vaikka eihän nääkään mitään superfoodia oo, mut vähän parempi vaihtoehto.

Siinä oli melkein kaikki himotukset messuilta. Yhdet pipot jäi harmittamaan, niistä kuitenkin lisää myöhemmin. 


Kaikenlaistahan sieltä olisi voinut ostaa, mutta loppujenlopuksi nämä sieltä lähtivät mukaan. Inkiväärijutut, kookosöljyä kuten oli tarkoituskin, Delightin törkeen hyviä patukoita, D-vitamiinisuihketta A:lle (magnesium oli kaupanpäällinen) ja sitten tämä mielenkiintoisin uusi tuttavuus. Kyllä täälläkin meni melkeinpä eniten rahaa vauvaan. Ensi vuonna sitten satsaan itseeni...


Tämä on siis Curaprox purulelu. Mikäli oikein ymmärsin näitä ei vielä saa Suomesta. (korjatkaa mikäli olen väärässä) Samaisen merkin hammasharjat ja tahnat ovat kuulemma suosittuja. Itselleni koko merkki oli ennestään tuntematon ja aikuisten tuotteisiin en tutustunutkaan ollenkaan. Olin niin vaikuttunut tästä. Olen kyllä ehkä liian helposti puhuttavissa ostamaan mitä tahansa. Toivotaan kuitenkin, että tästä olisi iloa A:lle kun hampaat alkavat tehdä tuloaan. Curaproxilla oli myös mielenkiin toisia tutteja, hinta oli kuitenkin suolainen niin jätin ne ostamatta.


Jep meillä oli vaunut mukana. Aluksi A oli kantorepussa kun ajateltiin että väkeä on hirveästi. Sitten todettiin olevan sen verran väljää, että haetaan vaunut niin ei tarvitse kantaa tavaroita. Noh, tunnin päästä olikin sitten vähän vähemmän väljää. Välillä sai hampaita kiristellä kun ei päässyt kulkemaan. Pyydän kuitenkin anteeksi mikäli ollaan jonkun varpaille ajeltu tai oltu tien tukkona.

Kosmetiikka puolella ei oikeastaan sen kummemmin kierrelty. Sillä saralla on ehkä hieman ylitarjontaa näillä messuilla. Ainakin tällaiselle joka meikkaa joskus ja jouluna. Varsinkin tällä hetkellä, hyvä jos hiuksia harjaan päivittäin.

Mikä oli sun lempijuttu messuilla? 

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Monipuolinen lenkkeily

Yhteistyössä Fitverstas

Mulla on nyt neljä viikkoa takana toimivia kotitreenejä, PR-tiimiin pääsyn ansiosta. Oon saanut liikunnan takaisin arkeen mukaan, se olikin mun tavoite. Lihaskuntotreenien lisäksi ohjelmiin kuului toki lenkkejäkin. Yllättäen niistä lenkeistä tuli osa koko perheen yhteistä ulkoilua. Siinä saakin kolme kärpästä yhdellä iskulla; yhteistä aikaa, liikuntaa ja lopuksi esikoiselta ylimääräiset energiat pois puistossa. Pitääkin lenkkeillä nyt ahkerasti kun on vielä näin upeat syyssäät.

Täytyy myöntää etten viime vuosina oo ollut kovin innokas lenkkeilemään. Mielummin lähdin ryhmäliikuntatunnille tai salille hikoilemaan. Olen ehkä hieman huono pukeutumaan ulos, aina on liikaa tai liian vähän päällä. Parin viime vuoden aikana oon kuitenkin hankkinut kaikkea aluskerrastosta toppahousuihin. Tilanne alkaa olla aika hyvä kaikilta osin. On monta eri kerrastoa, kuorivaatteet, toppavaatteet sekä kevyet juoksuvaatteet. Juoksutakki oli ostoslistallani viimeisenä ja tietysti kun netistä halusin edullisen tilata, niin koko oli väärä ja nyt odottelen oikeaa saapuvaksi. Juoksukenkien hankintani oli melkoinen tragikomedia, siitä saan kirjoitettua kokonaisen postauksen.


Olen lievästi jo ihastunut lenkkeilyyn sillä joka kerta ei tarvitse juosta samaa reittiä tai kävellä edestakaisin samoja polkuja. Koko perheen kesken on ihana tehdä rauhallisia kävelylenkkejä lähiympäristössä, lenkin päätteeksi voi poiketa kahville tädin luo. Kolme vuotiaan kanssa on mukava lähteä kahdestaan ja keskittyä kuuntelemaan mitä hän sanoo. O kun on vasta viime kuukausina alkanut enemmän puhua niin jutut ovat melko hullunkurisia välillä. Juttuokion jälkeen voi mennä vielä lähipuistoon purkamaan loput energiat. Jos taas kuopuksella on päiväuniaika ja sisällä ei meinaa uni maistua voi hänet pukea vaunuihin unille ja samalla saa pienen lisävastuksen kävelyyn. Matkan saa kuitenkin tehdä tavallaan yksin omien ajatustensa kanssa. Luxusta on kun pääsee kovasykkeiselle juoksulenkille yksin musat korvilla.


Olis myös hauska joskus käydä jonkun kaverin kanssa lenkillä ja juoruta naisten kesken. Tässä meidän asuinalueella on kyllä hirveesti lapsiperheitä, niin enköhän mä jonkun lenkkikaverin vielä naapuristakin löydä.

Miten sä lenkkeilet mieluiten?

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kuvista ja niiden vierestä


Viime sunnuntaina puin tällaisen asun kun lähdin A:n kanssa kyläilemään. Asu ei ollut mitenkään tarkasti mietitty, mutta peilistä katsoessa huomasin asun näyttävän aika kivalta. J otti muutaman kuvan sitten tossa takapihalla. Mun pitäs löytää tästä läheltä joku kaveri joka ois innostunu ottaan näitä kuvia niin ei tarttis J:n pitkin hampain räppästä paria kuvaa vähän sinne päin.

takki Vero Moda
paita H&M (fb-kirpparilta)
koru By Pinja
housut Freddy
kengät Converse 


Harmittaa vietävästi kun monet ihanat kuvat jää ottamatta kun kamera ei oo kokoajan kädessä. Onneksi näistä myöhästyneistä kuvista kuitenkin palautuu mieleen se hetki, joka oli tarkoitus tallentaa kamerankin muistiin. 


Hajuherneen kukkia omalta pihalta vein ystävälle. Ystävälle kuka halusi tukea mun ruokavaliota ja teki itse terveellistä riisisuklaata kahvin kanssa. Tosin mun ruokavalio ei oo kyllä ollut kovin pilkun tarkka. En älyttömiä oo herkutellut, mutta jos oikein on tehnyt mieli niin oon syönyt jotain pientä herkkua. Parempi näin jos se pitää mut paremmalla mielellä. Oon niin väsynyt tästä kolmen kuukauden heräilystä, etten halua aiheuttaa itselleni enempää stressiä pienten herkkujen takia. Tärkeintä mulle on että oon pitänyt treeneistä kiinni ja saanut niistä hyvää oloa. Huomenna aionkin mennä tekemään treenin salille. Vitsit miten ihanaa! Ei tarvi välillä vaihtaa vaippaa, imettää tms. 

Oon kyllä ollut todella tyytyväinen näihin Fitverstaan ohjelmapaketteihin. Erityisesti Fitball treenit on uponneet ja paikat on olleet jumissa. Kannattaa käydä kurkkaamassa kaikki ohjelmapaketit varmasti löytyy jokaselle jotain ja edullisesti! Luulenpa itekkin hankkivani heiltä jatkossakin ohjelmapaketteja. Myös sellaseen liitetty seurantapaketti kuulostais mulle hyvältä. Ehkä tulevaisuudessa kun pikkuvauva-ajan väsymys on kunnolla selätetty.


Tällä viikolla oon myös pitkästä aikaa virkannut itelle. Kesällä meille muutti toi korituoli ja siitä saakka mun on pitänyt virkata sen alle matto joka mätsää tuon isomman kanssa. Eihän siihen mennyt kuin reilut kolme kuukautta. Virkkausprojekteja on monia odottamassa. Tänään voisin vielä yhen pikku pussukan tehä kylppäriin.

Ajatukset pomppii sinne, tänne ja tonne. Sata asiaa pitäis tehdä ja mä tuijotan tätä liian kirkasta läppärin ruutua. Nyt siis on aika mennä iltapalalle ja äkkiä nukkumaan. Toiveissa ois nukkua koko yö. Pääsis virkeenä uuteen viikkoon ja treenien pariin.

yhteistyössä Fitverstas

torstai 22. syyskuuta 2016

Treenit maistuu


Yhteistyössä Fitverstas

Nyt on toinen viikko treeni- ja ruokaohjeistusten noudatusta menossa. Ekat päivät meni tosi nopeesti ja ohjeita lukiessa. Viime viikko hujahti nopeasti. Aika tuntui riittävän vain syömiseen, ruokien suunnitteluun ja miettimiseen kuka ne ruuat tekisi ja missä välissä.

Tällä viikolla alkoikin jo ruuat, tai lähinnä proteiinit, tökkiä. Treenit sen sijaan luistaa vielä viime viikkoakin paremmin. Mä tosiaan sain Fitverstaalta yhdisteltäväksi fitband, fitball ja hiit ohjelmapaketit. Täältä löytyy kaikki Fitverstaan edulliset ohjelmapaketit.Näiden lisäksi sain bikinin ruokaohjeistuksen, pikkuisen muokattuna imetystä ajatellen. Treeneihin sain myös lisäohjeita koskien vatsalihasliikkeitä. Mä toteutan nyt vuoroviikoin fitband ja fitball ohjeita ja otan lisäksi hiittejä kun siltä tuntuu.

Eka viikko meni vasta totutellessa ja tuntumaa hakiessa. Kuminauhan kanssa joutuu vähän hienosäätämään niin ihan kaikkia liikkeitä en ekalla yrityksella saanut tuntumaan. Sen sijaan tän viikon jumppapallon kanssa tehtävät treenit on menneet just sinne minne on pitänytkin. Tänään oli niin kova treeni, etten meinannut sen jälkeen saada vettäkään alas kun heikotti. Olin ihan unohtanut miten hyvä fiilis tollasen treenin jälkeen on.

Nyt pitäis vielä saada ruokailut mallilleen. Mulla ei meinaa tunnit riittää kaikkien aterioiden syömiseen ja protskut tökkii. Otan ens viikon tavotteeks ruoka-ajoista huolehtimisen.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Pieni nukkuja



Tämä pikkuherra nukkuu aika samalla tavalla kuin veljensä tämän ikäisenä. Ensimmäinen pätkä on yleensä kuusi tuntia ja seuraava kolme. Toisinaan tietysti tulee poikkeuksia, yleensä siihen huonompaan suuntaan. Silloin ensimmäinen herätys on jo puolilta öin kun mä oon vasta päässyt uneen. Muutamana yönä hän on herännyt vain kerran syömään.

Nukkumaan A laitetaan aika joustavasti 20.30-21.30. Aamulla herätys on aikaisintaan seitsemältä ja joskus ihanasti vasta ysin jälkeen. On myös sellaisia aamuja kun herralta tulee jo kuuden syötön jälkeen juttua ja hymyä. Tällöin kyllä äiti torkkuu vielä ja laittaa tuttia suuhun puoli unessa. Kahdeksan taitaa kuitenkin olla yleisin aika jolloin täytyy nousta.

Love to dream -kapalopussia kokeiltiin jo heti sairaalasta kotiuduttua. Joskus vauva hermostui kun kädet oli jumissa pussissa ja rauhottui kun pussi riisuttiin. Se ei siis päässyt säännölliseen käyttöön. Ehkä kerran viikossa kokeilin pussia huomaamatta eroa. Nyt kuitenkin pari viikkoa ollaan käytetty pussia lähes joka yö. En ole huomannut sen vaikuttavan itse nukkumiseen, mutta rauhoittumista ja nukahtamista se helpottaa. Tajusin vasta tarkistaa pussin "painorajan" , joka meneekin jo rikki. Nyt pohdinkin onko pussi niin hyödyllinen, että hankkisin sen seuraavassakin koossa.



Iltarutiini on vaipanvaihto, pussin pukeminen, hämärään makuuhuoneeseen siirtyminen ja imetys. Maitoannoksen saatuaan vauva lasketaan omaan sänkyyn ja mennään jatkamaan iltapuuhia esikoisen kanssa. A nukahtaa helposti itsekseen. Toisinaan uni tulee alle viidessä minuutissa, joskus tuttia täytyy muutaman kerran käydä laittamassa.

Alkuyön A nukkuu omassa sängyssä. Alussa nousin usein imettämään istualteen, mutta nyt väsymys vie voiton ja imetän makuullaan. Usein nukahdetaan siihen, mutta jos vain pysyn hereillä niin röyhtäytän ja siirrän omaan sänkyyn. Tai sitten J hoitaa siirtämisen kun mä oon niin tokkurassa.

Vaikkei meillä nukuta 12 tuntia yhtäjaksoisesti niin olen iloinen, ettei A yöllä itkeskele vaan herää syömään ja jatkaa uniaan.

yhteistyössä Love to dream Finland

maanantai 12. syyskuuta 2016

Paluu treenien pariin

yhteistyössä Fitverstas

Mulla kului loppuraskaus ikävien kipujen kanssa, niin liikunta jäi ja herkut tulivat kuvioihin liiaksikin. Vauvan synnyttyä kahvivieraita kävi melkein päivittäin ja aina oli oltava kahvin kanssa jotain makeaa. Nyt kun J:n lomat on ohi, O aloitti kerhon ja syksy on täällä, on hyvä aloittaa rutiinit myös ruokailun ja liikunnan kanssa. 



Tänään aloitan treenit ja ruokavalion Fitverstaan ohjelmapakettien avulla. Olen super iloinen pääsystä PR-tiimiin, tämä mahdollisuus ei olisi voinut paljon parempaan saumaan tulla. Synnytyksestä tulee tällä viikolla kolme kuukautta ja viime viikolla lääkäri kokeili myös vatsalihaksien palautuneen hyvin. Lupa treenaamiseen on siis saatu. Nyt vain on pidettävä ruokavaliosta hyvää huolta, ettei imetys kärsi treenien aloituksesta.



Viikonloppu vietettiin J:n siskon luona rentoutumassa metsien ja peltojen keskellä. Joka kahvikupillisen kanssa syötiin vähän jotain makeaa. Eilen vielä herkuteltiin saatuamme pojat nukkumaan. Kyllä muuten tuli huono olo sipsistä ja suklaasta. Aamulla J otti musta lähtötilanne kuvat ja kävin myös kehonkoostumusvaa'alla. Nyt on aika palata treenien pariin ja katsoa mitä suuhunsa laittaa. 


Toivottavasti kuukauden päästä ryhti olisi parempi ja löysä maha vähän pienentynyt. Raskauskilojahan mulla ei ole enää nljästätoista jäljellä kuin neljä. Vaakaa en aio tuijottaa sen kummemmin. Päätavoitteena mulla on ottaa liikunta takaisin arkeen ja syödä terveellisesti. Palaan vielä loppuviikosta kertomaan kuinka projketi on lähtenyt etenemään ja minkälainen ohjelmapaketti mulle suositeltiin. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Iloinen imettäjä (sis. alekoodin)

Yhteistyössä By Pinja

Kaksi vuotta sitten en olisi uskonut, että tulen joskus kirjoittamaan aiheesta. Tämä teksti tulee sitten suoraan ajatuksenvirrasta, en takaa selkeää jäsentelyä. 

Esikoisen kanssa imetystaival kesti juuri ja juuri kaksi viikkoa. Siinä oli monta tekijää, jotka saivat minut luovuttamaan. Jälkeenpäin mietittynä heitin pyyhkeen kehään liian helpolla, en kuitenkaan tunne huonoa omaa tuntoa siitä. Imetyksestä tuli mulle sellainen mörkö, etten tällä toisella kierroksella raskausaikana vielä miettinytkään koko asiaa.


Tällä kertaa imetys lähti sujumaan paljon paremmin. Tottakai meillä oli pieniä alun ikävyyksiä kuten imuotteen saaminen, maidonnousu ja niskajumit (jotka piinaavat kyllä edelleenkin). Yleisesti ottaen imetys on ollut paljon mukavempaa kuin viimeksi. Sen tiedän etten enää kaksi vuotiasta imetä, mutta en myöskään aio lopettaa kun vauva täyttää neljä kuukautta. Tuo neljä kuukautta kävi kyllä mielessä alkuun kun yöheräilyt iski rajusti naamalle kuin märkä rätti. O:n aikana olin niinkin onnellisessa asemassa, että mies hoiti suurimman osan yösyötöistä. Nyt väsymykseen alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Vaikka välillä pelottaakin kun yöllä on ihan hukassa siitä kummalta puolelta viimeksi on syöttänyt ja mikä se oma nimi olikaan.



Julki-imettäjää musta ei oo ainakaan vielä kuoriutunut. Tosin montaa kertaa ei oo ollut tarvettakaan. Yleensä kun ollaan oltu monen tunnin ostosreissulla esim. Ikeassa tai Ideaparkissa, niin vauva on vaan nukkunut vaunuissa tyytyväisenä. Kunhan joku vähän heiluttaa kokoajan. Itsetehty imetyssuoja ei siis ole vielä päässyt tositoimiin. Voihan se tietysti olla ettei sitä tarvitakkaan vaan osaan täysin rentoutua imetyksen kanssa. Edelleen kyllä on pientä hermostuneisuutta mikäli paikalla on muita kuin lähipiirin ihmisiä.

Myönnän olevani ehkä hieman liian tarkka nyt tästä imetyksestä. Kun väsymys oli pahimmillaan mies oli jo menossa ostamaan korviketta, että saisin nukkua välillä yön. Siihen sanoin tiukan ein ja halusin mielummin pumpata omaa maitoa. Ollaan vaan niin liikkuvainen perhe, että pumppaaminen on hieman hankalaa. Yhden yön oon nyt saanut nukkua illasta aamuun. Tietenkin sinä yönä A heräsi vain kerran syömään, kun normaalisti hän syö kaksi tai kolme kertaa. Ensi viikon J on vapaalla, niin aion ottaa asiakseni pumpata maitoa talteen. Sovittiin muutenkin viettävämme aikaa paljon vain meidän kesken. Minä kun tuppaan olemaan se joka haluaa kokoajan olla menossa.



Vauvalle tulee ensi viikolla kolme kuukautta ikää, enää hän ei ummista silmiään samantien syömään päästessään. Hän on jo kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu ja touhuaa pienillä käsillä syödessään. Niinpä päätin kysyä By Pinjaa yhteistyöhön. Olen ihaillut näitä kauniita koruja jo kauan aikaa, Nyt minun ja vauvani iloksi meillä on sellainen. Nätti koru äidille ja tekemistä pienille käsille, myöhemmin koru toimii myös kutiavien ikenien hieromiseen. By Pinjan korut on valmistettu BPA- ja PVC-vapaista silikonihelmistä.

Korun lisäksi saatiin teille lukijoille alekoodi. Menkääpä siis suoraan By Pinjan kauppaan valitsemaan mieleistänne korua, jonka saatte nyt tilattua 10 % alennuksella. Voin kertoa valinnanvaikeuden iskevän väriyhdistelmiä selatessa, minä päädyin lopulta smart pink yhdistelmään. Uudempana tuotteena By Pinjalta löytyy myös statement koruja.

Koodilla ROSALIENISM saat 10% alennusta kaikista ostoksistasi  su-ke 11.9.-14.9.



Täällä siis toistaiseksi erittäin iloinen, ja ehkä hieman ylpeä, yhden korvikevauvan ja yhden täysimetetyn äiti.

torstai 1. syyskuuta 2016

Liikaa harrastuksia vai liian vähän aikaa?

Sitä kysyn itseltäni aika usein. Vastaus taitaa kuitenkin olla, että liikaa harrastuksia. Haluaisin tehdä kovasti kaikkea, tavata kaikkia ystäviä ja tuttuja, sitten tietysti kotikin pitäisi pystyä ylläpitämään ja vielä tämä blogi, joka on takaraivossa kyllä kokoajan. Luonnollisestikin ylimääräistä aikaa ei kovin paljoa ole vauvaperheessä. Eikä päiviin tuo yhtään helpotusta esikoisen pahimmillaan oleva uhma. Nyt tarkoitukseni oli kuitenkin kertoa uusimmasta villityksestäni.

Se uusin villitykseni on ompelu. Minun ja ompelukoneen historia on vähän vaihteleva. Jo pikkutyttönä olen seurannut mummuni ompelutouhuja, hän on tehnyt sitä joskus työkseenkin. Yläasteella olin valinnaisessa rättikässässä, kyllä siellä tuli touhuttua paljon kaikkea epäolennaista tyttöjen kanssa. Joskus innostuin ompelemaan helppoja fleecepaitoja itselleni. Uusi paita taisi syntyä aika äkkiä. Yhtä nopeasti myös taisin huomata että sellaiset fleecepaidat olivat aika hiostavia. Ammattikoulussa sitten taas ommeltiin sisustustekstiilejä kunnon teollisuusompelukoneilla. Sieltä on yhä tallessa pari verhoa ainakin.

Vaatteiden ompelu ja korjaus ei ole kuulunut omiin harrastuksiini viime vuosina. Olen vienyt aina korattavat vaatteet joko mummulle tai tädille. Mummulla olen teettänyt itselleni tämän ja esikoiselle leggarit samasta kankaasta. Tuossa kesän aikana totesin, etten ole kovin innokas julki-imettäjä niin tehtiin tätini kanssa itse imetyssuoja kun ei huvittanut maksaa siitä yli kolmeakymppiä. Aineet maksoi siihen reilusti alle kympin.

Imetyssuoja toisessa käyttötarkoituksessaan.

Pari viikkoa sitten ostin hetken mielijohteesta Noshilta kilon yllätyskankaita. Niistä olen saanut aikaiseksi pojille housut joihin löysin superhelpon ohjeen täältä. Ohjeen bongasin jo aikoja sitten ja itseasiassa olen tuosta samasta postauksesta käyttänyt tuota virkkausohjetta. Toissapäivänä pidin Nosh-kutsut ja sieltä tuli tilattua syysalesta lisää kangasta. Ja eilen kun olin ostamassa ontelokudetta mattoa varten niin mukaan tarttui trikookangasta, josta ajattelin tehdä itsellekin kotihousut tuolla samalla ohjeella millä tein pojille nuo norsuhousut.



Todellakaan en ole mikään huippuompelija vaan rehellisyyden nimissä menen sieltä mistä aita on matalin. Voisin yrittää tehdä teille myös ohjeen noihin superhelppoihin housuihin, kunhan pääsen taas tädilleni ompelukoneen/saumurin ääreen. Harkitsin jo oman saumurin hankkimista, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole kannattavaa. A saan lainata tätini koneita ja B tämä ompeluinnostus saattaa laantua nopeastikkin kun innostun taas seuraavasta harrastuksesta.

Onko siellä ruudunpuolella muita ompeluun hurahtaneita? Varmaan on turha kysyä onko siellä ketään jolla ei meinaa aikaa riittää näille harrastuksille.

 Toisella kertaa lisää näistä harrastuksista. Nyt on jo lähdettävä hakemaan esikoista kerhosta...