perjantai 29. tammikuuta 2016

Pari ruokavinkkiä ja arvontavoittaja

Eilen yritettiin kopioida Vapianon taivaallista Caprese pastaa ja jälkkäriks tein lasiin kätsyn digestive, lime-sitruunarahka, kermavaahto sekotuksen. Pastasta ei ihan niin taivaallista tullut tietenkään kuin Vapianossa, mutta eiköhän sitä reseptiä yritetä muokata vielä paremmaksi ensi kerralla. Melkoinen ähky oli kyllä puoli tuntia syömisen jälkeen. Pasta on mun suurimpia heikkouksia.

Tänään ruokana oli raastepihvejä, juustoskonsseja, sienisalaattia ja vihersalaatti. Skonsseihin ja kasvispihveihin reseptit löytyi Yhteishyvän ruokalehdestä (löytyy myös netistä täältä ja täältä). Kasvispihvit on hyviä, mutta perhanan työläitä raastaa ja paistaa. Olin vähän yllättynyt "taikinan" karkeudesta, mutta kyllä niistä hyviä tuli. Taikinan loppu toki oli jo hieman kosteampaa. Joku aika sitten sain vihdoin hankittua lättypannun, joka helpotti näidenkin paistamista kyllä paljon. Valurautainen olisi ollut unelma, mutta sen verran kalliimpi, että tyydyin cittarin halvimpaan versioon.



Yhteishyvän ohjeessa suositeltiin kermaviili-ruohosipuli kastiketta, mutta me käytettiin tsatsiki dippiä. Se oli kyllä väärä valinta. Skonssit oli kyllä erinomaisia itsetehdyn sienisalaatin kanssa. Suosittelen! Skonssit ehkä tietysti mielletään ennemmin aamupalalle tai brunssille, mutta hyvin sopi isommallekkin ruualle lisukkeeksi. Nää oli aika lähelle samanmakusia kun äitin herkkureseptillä tehdyt juustosarvet niin taidankin tehdä näitä sarvien kaulimisen ja rullailun sijasta. Paljon kätsympiä!


Niin se arvonnan voittaja. Arpoja kertyi 18 kappaletta. Onnetar (random.org) suosi numeroa 12 elikkäs voittaja on nimimerkki Teija Hämäläinen, Onnittelut! Olen laittanut sähköpostia tulemaan, jotta saadaan paketti voittajalleen.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Toisella kierroksella

Oletettavastikin toinen raskaus on aivan erilainen kuin ensimmäinen. Yhdellä sanalla kuvailtuna tämä toinen kierros taitaa olla huomaamattomampi. Ensin meinasin käyttää sanaa helpompi, mutta sitähän tämä ei ole, tuon kaksi vuotiaan duracelpupun kanssa.

Aika kuluu kuin siivillä. Tai ainakin raskausviikot menevät ohi hujauksessa. Toisaalta taas rakenneultran odotus tuntuu loputtomalta. Onneksi se rakenneultrakin on jo ensi viikolla, mitä ihmettä vastahan me jännitettiin odotushuoneessa ensimmäiseen ultraan pääsyä! Luulen että viimeiset 20 viikkoa menevät hujauksessa, tai sitten käykin päinvastoin.

Raskaus on mulle ainakin melko "tylsää" melkein kaikki jutut ovat vielä mielessä edelliseltä kierrokselta. Toki en kiellä etteikö ensimmäiset selvästi tuntuneet liikkeet olisi olleet jälleen hieno hetki, mutta kokonaisuutena tämä odotus on kovin puuduttavaa. Nyt toisella kertaa pelko on myös enemmän läsnä kun tietää enemmän niitä huonoja asioita, joita voi eteen tulla.

Ahdistus oman kropan menettämisestä. En tiedä kannattaisiko tätä kirjoittaa kaiken kansan nähtäville, mutta teen sen kuitenkin. Mua ahdistaa jonkin verran tämä turpoaminen. Odotankin innolla jo ensi syksyä kun pääsee takaisin omaan kehoonsa ja treenin makuun. Tämä olisi tietysti saattanut olla samalla tavalla edellisessä raskaudessa, mikäli lähtöpainoni olisi ollut sama. O:ta odottaessa olin reilusti isompi eikä terveellisistä elämäntavoista ollut tietoakaan.

Ja voi huh, O:sta mulla ei ollut mitään varsinaisia himoja. Jossain vaiheessa kyllä söin omenaa ja porkkanaa paljon, mutta nyt tuun hulluksi jätskihimoni kanssa! Heh, tää on ehkä vähän ristiriidassa tuon kroppa-ahdistuksen kanssa. Minkäs himoilleen mahtaa. Voin helposti syödä puolet sellaisesta isosta soikeasta jätskilootasta, eikä tule edes huono olo.

Mitään suurempia vaivoja ei tällä hetkellä ole. Ainoastaan vanha tuttu närästys alkaa nostaa jo päätään ja Renniet on hommattuna jo yli kuukausi sitten. Pahoinvointia ei esiinny muulloin kuin ateriavälien venyessä. Väsymys katosi melkeinpä samointein kun siirryin toiselle kolmannekselle. Niin ja matala verenpaine aiheuttaa ajoittan pahaakin huimausta. Tähän saakka olen kyllä koko elämäni selvinnyt pyörtymättä, toivottavasti myös tämän raskauden yli. Hemoglobiinia ei lääkäineuvolassa mitattu ja unohdin sitä erikseen pyytää. Se tosin oli jo alle 120 ekassa neuvolassa marraskuussa joten olen jo alottanut raudan tankkaamisen.

Loppuun pari kuvaa mun uudesta jumpsuitisa, jonka bongasin Saijiksen instasta viime viikolla. Ja tilasin samointein. Mulla oli joskus oikein OnePiece haalari, mutta se jouti roskiin kovan kulutuksen vuoksi. Tämä oli hieman edullisempi sijoitus ja samalla löysin vihdoin hyvällä alella Six Deucen treenipöksyt. Materialismionnea parhaimmillaan.

Muita joita himottaa/himotti jätski raskausaikana?
Entäs haalarihengailijoita?





lauantai 23. tammikuuta 2016

Treeni ja raskaus

Kuten viimeksi mainitsin tekeillä on postaus toisesta raskaudesta ja fiiliksistä. Nyt tuli kuitenkin sopivasti Buzzadorilta Yoogaia kampanja, niin kirjoitan sitten kuinka treeni ja raskaus sujuu mun kohdalla.

Treeni ei liittynyt mun elämään mitenkään edellisen raskauden aikana. Painoa oli reilusti enemmän, kun O:ta aloin oottaan, mitä nyt. Tällä toisellakin kierroksella mulla oli jäätävä väsymys koko alkuraskauden. Treeni jäi samantien taka-alalle. Onneksi mulla on kuitenkin yksi treenikaveri, joka sai mut puhuttua jumpalle sohvan pohjalta. Kuitenkin entinen neljä treeniä viikossa vaihtui nollasta kahteen treeniin viikossa. Pahoinvointi oli toki lisäsyynä liikunnan vähentämiselle. Vaikken joutunutkaann vessanpönttöä halailemaan niin ei aina jumppa hotsittanut, kun etova olo tuli välittömästi jos ateriavälit venyivät liian pitkiksi.

Joulusta meni pari viikkoa flunssassa ja sen jälkeen mua riepotteli mahatauti kahteen kertaan. Jos nyt olisi taudit selätetty taas hetkeksi ja treeni saisi jatkua säännöllisemmin. Salitreeni ei oikein houkuttele kun näin toisella kolmanneksella on jalka- sekä vatsaprässi kielletty. Myös isommat liikkeet alkaa olla hankalia, kun keskivartalon tuki alkaa pikkuhiljaa heikkenemään. Salilla kun ei saa rehkiä hulluilla painoilla niin käyn mieluummin jumpissa. Siellä kun on joku aina komentamassa niin saa hienkin pintaan. Jos salille meen niin teen vähän jotain pientä, niin ettei hiki edes irtoa kunnolla. Pitäisikin nyt alkaa käymään jumpissakin monipuolisemmin kuin vain niissä muutamassa tutussa ja turvallisessa.

Olen jo pari viikkoa ollut Yoogaian jäsenenä, mutta sairasteluiden vuoksi en ole montaa tuntia ehtinyt testaamaan. Lähinnä kehonhuoltotunteihin oon tutustunut. En tiedä otanko Yoogaiaa heti maksullisena, mutta voisin kuvitella ottavani sen käyttöön kun kuopus syntyy ja salille ei pääsekään enään niin helposti. Pitää myös muistaa aloittaa rauhallisemmilla lajeilla ja antaa kropan palautua rauhassa. Joogamatto on myös ollut mun ostoslistalla jo vuoden, ehkä pitäisi vihdoin saada aikaiseksi.



"Yoogaia on Suomessa kehitetty nettipalvelu, jonka valikoimassa on jooga-, pilates-, syvävenyttely- ja kahvakuulatunteja "
teksti lainattu Yoogaian nettisivulta

Nyt tekin saatte olohuoneeseenne ohjatut tunnit. Koodilla BUZZ2016 saatte kokeilla Yoogaiaa maksutta 14 vrk.

Muistakaa myös osallistua arvontaan täällä.



keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Aasta äähän

Luin juuri Katjan blogista hänen elämänsä aakkoset ja ajattelin samantien tehdä itsekin. Luonnoksissa on myös tulossa lähiaikoina postaus toisesta raskaudesta. Kuvia siihen odotellessa saatte tietää minusta jotakin uutta ja ehkä yllättävääkin.

Muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan täällä.

A auto, täytyy sanoa että ilman ei tulisi toimeen, yksin jaksaisin matkustaa julkisilla, mutta lapsen kanssa välimatkat on joskus kuljettava nopeammin.

B bloggaaminen, vaikken kovin aktiivinen olekkaan ollut viime aikoina, niin jotain tähän liittyviä ajatuksia käy päässä päivittäin.

D dietti, ei tullut muutakaan mieleen, tää ei kyllä oo ollut aikoihin ajankohtainen mulle.

E elämä, tällä hetkellä tietysti isoimpaan osaan kuuluu perhe ja tulevaisuus mietityttää edelleen, mitä haluaisin tehdä työkseni?

F fobia, selatkaa muutama postaus taaksepäin niin aukeaa enemmän. Sen takia varasin ajan neuvolapsykologille.

G geenit, kuinka moni asia voikaan olla periytyvää? Edellisen raskauden aikana luin jostain, että tulisesta ruuasta pitäminen voi periytyä. Mä tykkään kyllä mutta kumpikaan vanhemmistani ei oikeastaan. Mikä sitten pitää oikeastaan paikkansa näissä periytymisasioissa?

H himot, niitä on raskauden myötä tolkuttomasti ja ne vaihtelee ainakin viikottain. Tällä hetkellä himoitsen jäätelöä.

I iho, tämän raskauden myötä naamani on alkanut kukkimaan hullunlailla, joka on minulle erittäin outoa kun murrosiänkin selvisin hyvällä iholla. Koko ikäni olen kyllä kärsinyt atopiasta ja viime vuosina pahasta infektio ekseemasta.

J no toi parempi puolisko.

K kuntosali, ei oikein hotsita tällä hetkellä, ennemmin menen jumpalle.

L lautapelit, pitäisi pelata useammin!

M Madrid, kutsuu taas alle kuukauden päästä!



N naisena oleminen, kuinka vaikeaa tämä välillä onkaan.

O opiskelu, pitäisikö vielä? Mutta mitä?

P poika, tuleeko toinen vai saadaanko tasattua taloutta yhdellä rinsessalla?



Q Quantico, uus sarja neloselta, suosittelen! Tänään tuleekin neljäs jakso.

R rakkaus, sitäkin pitäisi oppia osoittamaan useammin.

S sairastelu, meillä on vieraillut viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin liikaa jos jonkinnäköistä tautia.

T tatuointikuume, ei varmaan tarvitse selitellä sen enempää.

U uni, tai sen puute. Raskausaikaan mulla kuuluu myös mahdottoman paljon erikoisia unia.

V villasukat, löytyy mun jalasta päivittäin, varmaan syyskuusta huhtikuuhun.



Y ystävät, top viidessä elämän tärkeysjärjestyksessä.

Ä äiti, oma äiti ja äitiyden kokeminen, pian tuplana. Tuottaa paljon niin iloa kuin suruakin.


Sellaset aakkoset, ceet sun muut jäi keksimättä. Selvisikö musta jotain uutta tai erikoista?

torstai 14. tammikuuta 2016

Facebook + arvonta

Vihdoin sain aikaiseksi luoda blogille oman facebookin. Itse seuraan nykyään blogeja suurimmaksi osaksi facebookin tai instan kautta Koen tämän helpoimpana tapana muun sosiaalisen median seuraamisen ohessa. Bloglovin'in kautta, blogeja lukiessa vierähtää huomaamatta helposti pidempikin aika. Pidemmittä puheitta Rosalienismin ensimmäiseen arvontaan!

En tiedä moniko teistä on kuullut LR Health & Beauty:sta, mäkin kuulin vasta ehkä noin kolmisen vuotta sitten. Nykyään toimin itsekin jälleenmyyjänä ja purkkeja, LR -logolla, on jo jos jonkinnäköisiä. LR:n tuotevalikoma on todella laaja, enkä lähde sitä tähän erittelemään. Melko isossa osassa LR:llä on erilaiset aloe vera tuotteet, joita löytyy pari myös tästä arvontapalkinnosta. Jollekkin teistä lähtee siis tällainen pieni paketti johon kuuluu:

-Soft skin cream täyteläinen ja pehmeä hoitovoide erityisen rasittuneelle iholle, sisältää 35% aloe veraa.
-Emergency spray tehokas yhdistelmä aloe veraa (83%) ja 12 hyväksi todettua yrttiuutetta.
-Glossy lipstick huulipunan ja kiillon täydellinen yhdistelmä, värissä crystal rose.
-Lipstick Care Balm hellävaraista hoitoa herkille ja karheille huulille, sisältää mm. E-vitamiinia.
palkinnon arvo n. 43€

Arvonnan säännöt

1. Kerro olitko kuullut LR:stä aiemmin?
2. Yhden arvan saat olemalla blogin lukija bloggerissa ja toisen arvan tykkäämällä blogista facebookissa. 
3. Jätä kommenttiin s-posti, jotta saan voittajaan yhteyden.

Osallistumisaikaa on kaksi viikkoa, eli arvonta sulkeutuu 28.1.2016 klo 23.45. 

Onnea arvontaan!


lauantai 9. tammikuuta 2016

Uusi arki alkaa

Vihdoin meidänkin arkeen on tulossa jotain säännöllistä, tai oikeastaan Oltsun arkeen. Meille vanhemmille se tarkoittaa pientä hetkeä itselle (lue kotitöille). Maanantaina nimittäin O aloittaa kerhon. Kuten viime yönä kirjoitin, minua hiukan pelottaa tämä kerhonaloitus kaikenmaailman pöpöjen takia. Luulen kuitenkin ettei kerhossa välttämättä niitä pöpöjä pyöri niin paljon kuin päiväkodissa. Kerhoon ei kuitenkaan ole "pakko" viedä lasta, joka on edellisenä päivänä ollut kipeänä. Päiväkotiin luulisin ihmisten vievän lastensa heti kun ovat "terveitä". Toivon ainakin näin.

Odotan maanantaita innolla ja ehkä hiukan haikeudella. Onko meijän vauva jo niin iso, että se menee kerhoon? Ei uskoisi. No kesällä onkin jo uusi vauva, ehkä O saa silloin jo isomman lapsen tittelin. Tai sitten ei. Luulen O:n jäävän kerhoon hyvillä mielin ainakin ekalla kerralla. Seuraavalla kerralla hän saattaakin muistaa, että "ei hitto taas äiti jättää mut tänne". Näin on nimittäin käynyt salin lapsiparkin kanssa. Harvoin kun hän sinne pääsee leikkimään niin jää mielellään, mutta kerran kun yritin viedä parin päivän välillä hänet sinne niin eipä suostunut jäämään, kun oli tuoreessa muistissa, että äiti lähtee. Tässähän sen näkee lähiviikkojen aikana kuinka pikkujäbä ottaa uuden arjen täytteen vastaan. Kiinnostaisiko teitä myöhemmin kuulla kuinka kerhon aloitus sitten todellisuudessa alkoi? Osuuko omat olettamukseni oikeiksi?

Tottahan nyt kerhoa varten piti pojalle hankkia tossut ja reppu. Arvatkaapa vaan kumpi oli pojan valinta ja kumpi äidin?



Kun pelko ottaa vallan

Pelkään hämähäkkejä paljon, mutta sitäkin pahempi on emetofobiani eli oksentamisen pelko.

En muista oonko maininnut asiasta täällä aiemmin, avaan nyt aihetta vähän laajemmin. Kirjoituksesta voi tulla erittäin sekava, mutta teen tämän itseni takia ja tietysti toivon tästä olevan jollekkin toiselle emetofoobikolle vertaistukea.

Lapsesta saakka olen pelännyt omaa oksentamistani, tuskinpa siitä kukaan nauttii, mutta minulle se on erityisen kamalaa. Ja nyt sanotaanko että parin viime vuoden aikana fobia on pahentunut entisestään. Ajattelinkin ensi viikolla neuvolassa kysyä, mihin minun pitäisi ottaa yhteyttä, jotta pääsisin puhumaan aiheesta jonkun kanssa. Viime aikoina päässäni on jopa käynyt ajatus, että olisikohan pitänyt jättää lapset hankkimatta kun on tällainen pelko. Vaikkakaan pelko ei näin paha ollut ennen lapsen saamista.Ennen tulin lähinnä vihaiseksi esim. jos olin kuskina kavereille ja joku oksensi, eihän se ollut edes tarttuvaa, mutta silti.

Tämä on hirveää. Sain tänään mieheltäni viestin, että O oksentaa. Luojan kiitos he ovat mummulassa ja minä kotona. He ovat lähes sadan kilometrin päässä ja minä tärisen ja itken pelosta kotona. Avaudun aiheesta myös facebookin odotusryhmässä. Onneksi muutamia kanssaodottajia oli vielä hereillä ja yritti rauhoitella minua. O:lla on myös korkea kuume, toivon syvästi oksentamisen johtuvan siitä eikä mahataudista. Nyt tekisikin mieli tunkea kaikki kodin tekstiilit pesukoneeseen ja käydä kaikki kodin pinnat läpi desinfiointiaineen kanssa. Tähän aikaan vuorokaudesta olen kyllä liian väsynyt moiseen. Eihän täällä edes ole välttämättä pöpöä josta voisin saada oksennustaudin.

Voisin lyödä vetoa siitä että näen ensi yönä unta oksennustaudista. Sekin on hyvin yleistä minulle. Kaippa asia pyörii alitajunnassani ja tajunnassani niin paljon, että se tulee uniinkin. Edellisistä kauhu-unista ei ole kuin pari päivää. Saa nähdä saanko edes unenpäästä kiinni. Kuuntelen koko yön spotifystä uni-soittolistaani ja pyörin sängyssä peläten ja odottaen milloin alkaa oksettaa. Ei kauaakaan aikaa siitä kun en voinut nukkua ollenkaan pojan ja miehen kanssa samassa sängyssä, koska vähänkin kun jonkun mahassa pyöri ilmaa niin pelkäsin, että hän oksentaa. Mieluummin nukuin eri huoneessa ja mielellään kuulokkeet päässä, etten voinut edes kuulla jos joku olisikin oksentanut.

Tilannetta ei todellakaan helpota myöskään edelleen ajoittain vaivaava raskauspahoinvointi. Senkin pelkään välillä olevan mahataudista johtuvaa. Vaikken ole edes oksentanut koko raskausaikana. Pelkään myös vastustuskykyni olevan heikompi raskausaikana, koska O:ta odottaessa sairastin kaksi mahatautia ja sain yhden ruokamyrkytyksen. Se ei ollut hääviä ison mahan kanssa. Ruokamyrkytys oli onneksi yhdellä kaikki ulos huuto-oksennuksella ohi. Raskaudesta ja emetofobiasta vielä sen verran, että viime raskausaikana pahin synnytykseen liittyvä pelkoni oli, mikäs muukaan kuin, oksentaminen. Kauhuissani kuuntelin kavereiden juttuja jotka oli oksentaneet synnärillä.

Tämä nyt ei varsinaisesti ole huono asia, mutta tämän fobian pahennuttua olen ollut myös melko "huono" juomaan alkoholia. Se vasta tyhmää onkin emetofoobikon tehdä. Aiheuttaa itse tila, jossa todennäköisesti oksentaa. Silloin tällöin tekee mieli juhlia kavereiden kanssa ja tulee otettua pieneen humalaan saakka, mutta heti kun tulee vähänkään heikko olo, vaihdan siiderin veteen. Vaikka en ole O:n syntymän jälkeenkään ollut luvattoman usein viihteellä alkoholin kanssa niin saattaa olla, että tämän raskauden jälkeen en juo juuri koskaan yhtä enempää. Jos sitäkään.

Pelon takia pelkään myös tulevaa kevättä kun O aloittaa kerhon. Kuitenkin hän saa sieltäkin mahataudin. Vielä enemmän kammoksun hamaa tulevaisuutta kun lapset on laitettava päiväkotiin. Onneksi silloin mäkin oon töissä niin mies on tässä taloudessa se joka on oksennustautisten lasten kanssa kotona. Tottahan toki taudin voi saada vaikka ostoskärryistä, mutta ovathan nuo lapsia täynnä olevat paikat (myös hoplop on kammoksuttava) otollisia tautien leviämiselle.

Sellaista kevyttä tekstiä viikonlopulle. Alunperin mun piti kirjoittaa tänään siitä O:n kerhon aloituksesta, mutta tämä purkautuminen tekikin nyt hyvää. Toivottavasti nukkumatti löytää minut pian.