torstai 22. syyskuuta 2016

Treenit maistuu


Yhteistyössä Fitverstas

Nyt on toinen viikko treeni- ja ruokaohjeistusten noudatusta menossa. Ekat päivät meni tosi nopeesti ja ohjeita lukiessa. Viime viikko hujahti nopeasti. Aika tuntui riittävän vain syömiseen, ruokien suunnitteluun ja miettimiseen kuka ne ruuat tekisi ja missä välissä.

Tällä viikolla alkoikin jo ruuat, tai lähinnä proteiinit, tökkiä. Treenit sen sijaan luistaa vielä viime viikkoakin paremmin. Mä tosiaan sain Fitverstaalta yhdisteltäväksi fitband, fitball ja hiit ohjelmapaketit. Täältä löytyy kaikki Fitverstaan edulliset ohjelmapaketit.Näiden lisäksi sain bikinin ruokaohjeistuksen, pikkuisen muokattuna imetystä ajatellen. Treeneihin sain myös lisäohjeita koskien vatsalihasliikkeitä. Mä toteutan nyt vuoroviikoin fitband ja fitball ohjeita ja otan lisäksi hiittejä kun siltä tuntuu.

Eka viikko meni vasta totutellessa ja tuntumaa hakiessa. Kuminauhan kanssa joutuu vähän hienosäätämään niin ihan kaikkia liikkeitä en ekalla yrityksella saanut tuntumaan. Sen sijaan tän viikon jumppapallon kanssa tehtävät treenit on menneet just sinne minne on pitänytkin. Tänään oli niin kova treeni, etten meinannut sen jälkeen saada vettäkään alas kun heikotti. Olin ihan unohtanut miten hyvä fiilis tollasen treenin jälkeen on.

Nyt pitäis vielä saada ruokailut mallilleen. Mulla ei meinaa tunnit riittää kaikkien aterioiden syömiseen ja protskut tökkii. Otan ens viikon tavotteeks ruoka-ajoista huolehtimisen.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Pieni nukkuja



Tämä pikkuherra nukkuu aika samalla tavalla kuin veljensä tämän ikäisenä. Ensimmäinen pätkä on yleensä kuusi tuntia ja seuraava kolme. Toisinaan tietysti tulee poikkeuksia, yleensä siihen huonompaan suuntaan. Silloin ensimmäinen herätys on jo puolilta öin kun mä oon vasta päässyt uneen. Muutamana yönä hän on herännyt vain kerran syömään.

Nukkumaan A laitetaan aika joustavasti 20.30-21.30. Aamulla herätys on aikaisintaan seitsemältä ja joskus ihanasti vasta ysin jälkeen. On myös sellaisia aamuja kun herralta tulee jo kuuden syötön jälkeen juttua ja hymyä. Tällöin kyllä äiti torkkuu vielä ja laittaa tuttia suuhun puoli unessa. Kahdeksan taitaa kuitenkin olla yleisin aika jolloin täytyy nousta.

Love to dream -kapalopussia kokeiltiin jo heti sairaalasta kotiuduttua. Joskus vauva hermostui kun kädet oli jumissa pussissa ja rauhottui kun pussi riisuttiin. Se ei siis päässyt säännölliseen käyttöön. Ehkä kerran viikossa kokeilin pussia huomaamatta eroa. Nyt kuitenkin pari viikkoa ollaan käytetty pussia lähes joka yö. En ole huomannut sen vaikuttavan itse nukkumiseen, mutta rauhoittumista ja nukahtamista se helpottaa. Tajusin vasta tarkistaa pussin "painorajan" , joka meneekin jo rikki. Nyt pohdinkin onko pussi niin hyödyllinen, että hankkisin sen seuraavassakin koossa.



Iltarutiini on vaipanvaihto, pussin pukeminen, hämärään makuuhuoneeseen siirtyminen ja imetys. Maitoannoksen saatuaan vauva lasketaan omaan sänkyyn ja mennään jatkamaan iltapuuhia esikoisen kanssa. A nukahtaa helposti itsekseen. Toisinaan uni tulee alle viidessä minuutissa, joskus tuttia täytyy muutaman kerran käydä laittamassa.

Alkuyön A nukkuu omassa sängyssä. Alussa nousin usein imettämään istualteen, mutta nyt väsymys vie voiton ja imetän makuullaan. Usein nukahdetaan siihen, mutta jos vain pysyn hereillä niin röyhtäytän ja siirrän omaan sänkyyn. Tai sitten J hoitaa siirtämisen kun mä oon niin tokkurassa.

Vaikkei meillä nukuta 12 tuntia yhtäjaksoisesti niin olen iloinen, ettei A yöllä itkeskele vaan herää syömään ja jatkaa uniaan.

yhteistyössä Love to dream Finland

maanantai 12. syyskuuta 2016

Paluu treenien pariin

yhteistyössä Fitverstas

Mulla kului loppuraskaus ikävien kipujen kanssa, niin liikunta jäi ja herkut tulivat kuvioihin liiaksikin. Vauvan synnyttyä kahvivieraita kävi melkein päivittäin ja aina oli oltava kahvin kanssa jotain makeaa. Nyt kun J:n lomat on ohi, O aloitti kerhon ja syksy on täällä, on hyvä aloittaa rutiinit myös ruokailun ja liikunnan kanssa. 



Tänään aloitan treenit ja ruokavalion Fitverstaan ohjelmapakettien avulla. Olen super iloinen pääsystä PR-tiimiin, tämä mahdollisuus ei olisi voinut paljon parempaan saumaan tulla. Synnytyksestä tulee tällä viikolla kolme kuukautta ja viime viikolla lääkäri kokeili myös vatsalihaksien palautuneen hyvin. Lupa treenaamiseen on siis saatu. Nyt vain on pidettävä ruokavaliosta hyvää huolta, ettei imetys kärsi treenien aloituksesta.



Viikonloppu vietettiin J:n siskon luona rentoutumassa metsien ja peltojen keskellä. Joka kahvikupillisen kanssa syötiin vähän jotain makeaa. Eilen vielä herkuteltiin saatuamme pojat nukkumaan. Kyllä muuten tuli huono olo sipsistä ja suklaasta. Aamulla J otti musta lähtötilanne kuvat ja kävin myös kehonkoostumusvaa'alla. Nyt on aika palata treenien pariin ja katsoa mitä suuhunsa laittaa. 


Toivottavasti kuukauden päästä ryhti olisi parempi ja löysä maha vähän pienentynyt. Raskauskilojahan mulla ei ole enää nljästätoista jäljellä kuin neljä. Vaakaa en aio tuijottaa sen kummemmin. Päätavoitteena mulla on ottaa liikunta takaisin arkeen ja syödä terveellisesti. Palaan vielä loppuviikosta kertomaan kuinka projketi on lähtenyt etenemään ja minkälainen ohjelmapaketti mulle suositeltiin. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Iloinen imettäjä (sis. alekoodin)

Yhteistyössä By Pinja

Kaksi vuotta sitten en olisi uskonut, että tulen joskus kirjoittamaan aiheesta. Tämä teksti tulee sitten suoraan ajatuksenvirrasta, en takaa selkeää jäsentelyä. 

Esikoisen kanssa imetystaival kesti juuri ja juuri kaksi viikkoa. Siinä oli monta tekijää, jotka saivat minut luovuttamaan. Jälkeenpäin mietittynä heitin pyyhkeen kehään liian helpolla, en kuitenkaan tunne huonoa omaa tuntoa siitä. Imetyksestä tuli mulle sellainen mörkö, etten tällä toisella kierroksella raskausaikana vielä miettinytkään koko asiaa.


Tällä kertaa imetys lähti sujumaan paljon paremmin. Tottakai meillä oli pieniä alun ikävyyksiä kuten imuotteen saaminen, maidonnousu ja niskajumit (jotka piinaavat kyllä edelleenkin). Yleisesti ottaen imetys on ollut paljon mukavempaa kuin viimeksi. Sen tiedän etten enää kaksi vuotiasta imetä, mutta en myöskään aio lopettaa kun vauva täyttää neljä kuukautta. Tuo neljä kuukautta kävi kyllä mielessä alkuun kun yöheräilyt iski rajusti naamalle kuin märkä rätti. O:n aikana olin niinkin onnellisessa asemassa, että mies hoiti suurimman osan yösyötöistä. Nyt väsymykseen alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Vaikka välillä pelottaakin kun yöllä on ihan hukassa siitä kummalta puolelta viimeksi on syöttänyt ja mikä se oma nimi olikaan.



Julki-imettäjää musta ei oo ainakaan vielä kuoriutunut. Tosin montaa kertaa ei oo ollut tarvettakaan. Yleensä kun ollaan oltu monen tunnin ostosreissulla esim. Ikeassa tai Ideaparkissa, niin vauva on vaan nukkunut vaunuissa tyytyväisenä. Kunhan joku vähän heiluttaa kokoajan. Itsetehty imetyssuoja ei siis ole vielä päässyt tositoimiin. Voihan se tietysti olla ettei sitä tarvitakkaan vaan osaan täysin rentoutua imetyksen kanssa. Edelleen kyllä on pientä hermostuneisuutta mikäli paikalla on muita kuin lähipiirin ihmisiä.

Myönnän olevani ehkä hieman liian tarkka nyt tästä imetyksestä. Kun väsymys oli pahimmillaan mies oli jo menossa ostamaan korviketta, että saisin nukkua välillä yön. Siihen sanoin tiukan ein ja halusin mielummin pumpata omaa maitoa. Ollaan vaan niin liikkuvainen perhe, että pumppaaminen on hieman hankalaa. Yhden yön oon nyt saanut nukkua illasta aamuun. Tietenkin sinä yönä A heräsi vain kerran syömään, kun normaalisti hän syö kaksi tai kolme kertaa. Ensi viikon J on vapaalla, niin aion ottaa asiakseni pumpata maitoa talteen. Sovittiin muutenkin viettävämme aikaa paljon vain meidän kesken. Minä kun tuppaan olemaan se joka haluaa kokoajan olla menossa.



Vauvalle tulee ensi viikolla kolme kuukautta ikää, enää hän ei ummista silmiään samantien syömään päästessään. Hän on jo kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu ja touhuaa pienillä käsillä syödessään. Niinpä päätin kysyä By Pinjaa yhteistyöhön. Olen ihaillut näitä kauniita koruja jo kauan aikaa, Nyt minun ja vauvani iloksi meillä on sellainen. Nätti koru äidille ja tekemistä pienille käsille, myöhemmin koru toimii myös kutiavien ikenien hieromiseen. By Pinjan korut on valmistettu BPA- ja PVC-vapaista silikonihelmistä.

Korun lisäksi saatiin teille lukijoille alekoodi. Menkääpä siis suoraan By Pinjan kauppaan valitsemaan mieleistänne korua, jonka saatte nyt tilattua 10 % alennuksella. Voin kertoa valinnanvaikeuden iskevän väriyhdistelmiä selatessa, minä päädyin lopulta smart pink yhdistelmään. Uudempana tuotteena By Pinjalta löytyy myös statement koruja.

Koodilla ROSALIENISM saat 10% alennusta kaikista ostoksistasi  su-ke 11.9.-14.9.



Täällä siis toistaiseksi erittäin iloinen, ja ehkä hieman ylpeä, yhden korvikevauvan ja yhden täysimetetyn äiti.

torstai 1. syyskuuta 2016

Liikaa harrastuksia vai liian vähän aikaa?

Sitä kysyn itseltäni aika usein. Vastaus taitaa kuitenkin olla, että liikaa harrastuksia. Haluaisin tehdä kovasti kaikkea, tavata kaikkia ystäviä ja tuttuja, sitten tietysti kotikin pitäisi pystyä ylläpitämään ja vielä tämä blogi, joka on takaraivossa kyllä kokoajan. Luonnollisestikin ylimääräistä aikaa ei kovin paljoa ole vauvaperheessä. Eikä päiviin tuo yhtään helpotusta esikoisen pahimmillaan oleva uhma. Nyt tarkoitukseni oli kuitenkin kertoa uusimmasta villityksestäni.

Se uusin villitykseni on ompelu. Minun ja ompelukoneen historia on vähän vaihteleva. Jo pikkutyttönä olen seurannut mummuni ompelutouhuja, hän on tehnyt sitä joskus työkseenkin. Yläasteella olin valinnaisessa rättikässässä, kyllä siellä tuli touhuttua paljon kaikkea epäolennaista tyttöjen kanssa. Joskus innostuin ompelemaan helppoja fleecepaitoja itselleni. Uusi paita taisi syntyä aika äkkiä. Yhtä nopeasti myös taisin huomata että sellaiset fleecepaidat olivat aika hiostavia. Ammattikoulussa sitten taas ommeltiin sisustustekstiilejä kunnon teollisuusompelukoneilla. Sieltä on yhä tallessa pari verhoa ainakin.

Vaatteiden ompelu ja korjaus ei ole kuulunut omiin harrastuksiini viime vuosina. Olen vienyt aina korattavat vaatteet joko mummulle tai tädille. Mummulla olen teettänyt itselleni tämän ja esikoiselle leggarit samasta kankaasta. Tuossa kesän aikana totesin, etten ole kovin innokas julki-imettäjä niin tehtiin tätini kanssa itse imetyssuoja kun ei huvittanut maksaa siitä yli kolmeakymppiä. Aineet maksoi siihen reilusti alle kympin.

Imetyssuoja toisessa käyttötarkoituksessaan.

Pari viikkoa sitten ostin hetken mielijohteesta Noshilta kilon yllätyskankaita. Niistä olen saanut aikaiseksi pojille housut joihin löysin superhelpon ohjeen täältä. Ohjeen bongasin jo aikoja sitten ja itseasiassa olen tuosta samasta postauksesta käyttänyt tuota virkkausohjetta. Toissapäivänä pidin Nosh-kutsut ja sieltä tuli tilattua syysalesta lisää kangasta. Ja eilen kun olin ostamassa ontelokudetta mattoa varten niin mukaan tarttui trikookangasta, josta ajattelin tehdä itsellekin kotihousut tuolla samalla ohjeella millä tein pojille nuo norsuhousut.



Todellakaan en ole mikään huippuompelija vaan rehellisyyden nimissä menen sieltä mistä aita on matalin. Voisin yrittää tehdä teille myös ohjeen noihin superhelppoihin housuihin, kunhan pääsen taas tädilleni ompelukoneen/saumurin ääreen. Harkitsin jo oman saumurin hankkimista, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole kannattavaa. A saan lainata tätini koneita ja B tämä ompeluinnostus saattaa laantua nopeastikkin kun innostun taas seuraavasta harrastuksesta.

Onko siellä ruudunpuolella muita ompeluun hurahtaneita? Varmaan on turha kysyä onko siellä ketään jolla ei meinaa aikaa riittää näille harrastuksille.

 Toisella kertaa lisää näistä harrastuksista. Nyt on jo lähdettävä hakemaan esikoista kerhosta...