lauantai 3. joulukuuta 2016

Handmade with love

Kävin pari viikkoa sitten Suomen Kädentaito messuilla, kaikkina kolmena päivänä. En tiedä miksi en ole aiemmin käynyt noilla messuilla. Nähtävää oli paljon ja liikaakin. Mun mielestä ne sais alkaa jo torstaina niin ehtis paremmin käydä kaiken läpi. Toisaalta saman asian ajaisi kun pääsisi rauhassa ilman lapsia. Perjantaina mulla oli molempien poikien lisäksi kahdet lisäkädet, onneksi. Yksin en olisi sinne väenpaljouteen lähtenyt poikien kanssa. Lauantaina sitten pääsin kahdestaan tätini kanssa muutamaksi tunniksi rauhassa kiertelemään. Sunnuntaina sitten kävin vain pikaisesti noutamassa arvontavoiton ja moikkaamassa yhtä kaveria. Ensi vuodeksi varasin jo koko viikonlopun vapaaksi. :D



Keskeneräisenä on tällä hetkellä aika monta työtä. Tekeillä on parikin eri mattoa. Vaalea tosin valmistui jo. Otin näitä kuvia jo jokunen päivä sitten.

Tämä A:lle tuleva hupparikin on jo paria kerrosta, nappeja ja päättelyä vaille valmis. Ne ärsyttävimmät hommat jää aina roikkumaan. Varsinkin tämän työn kohdalla kun pääteltäviä lankoja on enemmän kuin yksi. Ps. Vihaan myös nappien ompelua. Saa nähdä ehtiikö Tämä A:n käyttöön ollenkaan.


Minä vannoutunut virkkaaja aloitin neuletyön ensimmäistä kertaa sitten yläasteen, paitsi jos muutama käsivarsineulontatyö jätetään pois laskuista. Etsin koko syksyn mieleistä neuletakkiin tuloksetta. Messuilla päätin tehdä sellaisen itse ja ostin langat. Aloitin tämän neulontaurani melko pienestä työstä.



Siinä vain muutama keskeneräinen työ. Näiden lisäksi mulla on muutama jouluhomma tekemättä, kylppäriin pitäisi ainakin pari koria saada aikaiseksi. En vaan tykkää nykyään virkata koreja sen ärsyttävän käännös kerroksen takia. :D

Onko muilla liikaa inspiraatiota?

perjantai 2. joulukuuta 2016

Arjen helpottaja

yhteistyössä Ipanainen

Kaikki alkoi kesäkuisten treffeiltä pari kuukautta sitten. Puhuin mammakavereille kuinka A vaatii aina syliä ja huomiota silloin kun olen yksin hänen kanssaan. Varsinkin jos pitäisi laittaa ruokaa tai viedä pyykkejä kuivumaan. Olin jo aiemmin miettinyt kantoreppua, valittelin siinä lajitovereille kuinka kalliita ne ovatkaan. Maksappa nyt reippaasti yli satku jostain kapistuksesta, mikä ei välttämättä edes vauvaa miellytä. Eräs porukastamme sitten mainitsi Tampereelta erään paikan mistä pystyy vuokraamaan kantovälineitä.

En ihan tarkkaan muista kauanko meni noiden treffien jälkeen kunnes laitoin viestiä kantovälineitä vuokraavaan paikkaan. Aika pian kuitenkin haettiin reppu, Tula, pariksi viikoksi kokeiluun. Vuokraaminen oli yllättävän halpaa siihen nähden mitä häviäisi jos ostaisi repun eikä vauva viihtyisikään siinä. Tuolle kaksiviikkoiselle osui sopivasti laivareissu ja I love me -messut. Molemmissa Tula oli mainio apuväline. Sitä kokeilivat minun lisäkseni myös mummu sekä isi. Kenelläkään ei ollut huonoa sanottavaa.



Vaikka kantaminen oli helpoin ratkaisu laivalla sekä messuilla niin iso apu se on arkipuuhissakin. Vilkkaan isoveljen kanssa on miellyttävämpi mennä puistoon kun pikkuveli on repussa, eikä tarvitse raahata vaunuja perässä ja olla vähän väliä hytkyttämässä. Ruuanlaitto on mukavempaa kahdella kädellä vauva repussa, kuin yhdellä kädellä vauvan huojuessa toisella kädellä. Silloin tällöin A tietysti kaipaa ihan muuten vain läheisyyttä ja nukahtaa reppuun päästyään. Ihan joka kerta ei hänkään meinaa viihtyä, Kädentaitomessuilla jouduin jonkun aikaa kävelemään edestakaisin hiljaisella käytävällä, jotta herra rauhoittui ja nukahti. Silloin saattoi tietysti jo pelkkä hälinä häiritä eikä niinkään olinpaikka.

Vuokrajakson päätyttyä jaksoin hieman etsiä netistä käytettyä Tulaa. Lopulta totesin ostavani mieluummin uuden kuin melkein samalla hinnalla käytetyn. Sitten piti päättää vain kuosi ja se olikin vaikeaa. Jos J ei käyttäisi reppua niin mun valinta ois ollut Bliss Bouquet -kuosi ajattelin kuitenkin hieman häntäkin ja valitsin hieman neutraalimman kuosin. Tämä oli myös muutamien läheisteni valinta mun kahdeksasta vaihtoehdosta.



Myös Ipanaiselta pystyy vuokraamaan repun kokeiluun ennen ostopäätöstä. Tää on todella helppo käyttää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kantiovyö kiinni ja kiristys. Vauva kyytiin ja olkahihnat harteille, niskaremmi kiinni ja olkahihnojen kiristys. Ei voisi paljon helpompaa olla. Tässä standardikokoisessa Tulassa on painosuositus 7-20 kg, mutta pienempääkin vauvaa voi kantaa vauvatuen avulla. Meidän esikoinenkin menee repussa vielä oikein hyvin painonsa puolesta, tokikaan paneeli ei ihan riitä polvitaipeesta toiseen. Ei kuitenkaan olla isompaa kantamassa niin paljoa, että oltaisiin ostamassa reppuun jatkopaloja. Sekin on pelkkää plussaa kun kuoseja on valittavissa monta erilaista, varmasti löytyy jokaiselle mieleinen.

Voin lämpimästi suositella Tulaa. Meillä tämä on päivittäin käytössä ja tykätään paljon! Kysykää ihmeessä jos minulta jäi jotain olennaista kertomatta.